Nonniin, Suomessa siis ollaan. Oon jo itseasiassa ollut reilun viikon mutta jotenkin en ole jaksanut mitään tännekään päivitellä. Oon lepuuttanut ja hankin itselleni nyt työpaikankin täältä. Olen siis nyt Suomessa reilun kuukauden, tammikuun 7. päivään saakka. Tarkoituksena on rentouta, keräillä ajatuksia ja hengailla perheen ja kavereiden kanssa. Sekä tietty nauttia joulusta ja lumisesta talvesta! Onneksi tota lunta nyt tuli :)
Oon keikkahommissa Jumbon Fazerin kahvilassa, entisen pomon kautta sinne päädyin. Kelasin että reilu kuukausi taas ilman hommia on kyllä hiukka pitkä aika, ja muutamaa vuoroa viikossa nyt jaksaa tehdä :) Saa vähän senttejä sukan varteen.
Senttejä tarvitaan sillä ostin itselleni aikaisen joululahjan, Macbook Pron! Oon kauan jo miettinyt uutta läppäriä ja nyt repäsin! Kone oli Gigantissa niin hyvässä tarjouksessa että päätin ostaa sen kotiin. Nyt sitten vain opiskelemaan tämän käyttöä. Voi olla että muutama turhautuksen hetki tulee heheh, sen verran näissä käyttöjärjestelmissä nyt on eroa...
Huomenna matka jatkuu Rukalle iskän kanssa pitkäksi viikonlopuksi, ihanaa päästä Lappiin ja laskemaan!
Sellaista tässä nyt!
Blogin tarinat ovat muuttaneet Portugalin Ericeiraan ja kertovat elämästä surffimajatalon emäntänä!
tiistai 4. joulukuuta 2012
maanantai 19. marraskuuta 2012
rumble rumble rumble
Huih, onpa ollut aika tauko bloggaamisessa! Ja kyllä ihan syystäkin. Viimeisimmissä postauksissa kertomani suunnan etsintä kärjistyi täällä ja aikamoista myllerrystä ovat viime viikot olleet. Joten siitä johtuen ei kauheesti aikaa ole (eikä kyllä energiaakaan) tulla tänne jorisemaan päivittäisistä tapahtumista!
Tarkemmin en nyt yksityiskohtiin lähde että mitä kaikkea on tapahtunut, mutta lopputuloksena on kyllá paljon positiivisempi kuvakulma elämään ja varsinkin omaani. Omat suunnitelmat ja unelmat alkavat pikkuhiljaa selkiytyä! Pitkä tie on edessä mutta aion pistää kaasun pohjaan! tättärää! Viime aikojen jälkeen fiilis siitä että kaikella on tarkoituksensa on myös vain vahvistunut. Vaikeiden aikojen läpi on vain pyristeltävä ja lopussa se kiitos seisoo. Tyyni meri ei tee taitavaa kapteenia :)
Oon tulossa jo tällä viikolla Suomeen. Halusin ottaa itselleni ihan kunnollisen aikalisän (joojoo, monista kesä varmaan jo sellainen olikin mutta se oli enemmän pakoilua kuin aikalisää...) ja pohtia ja puhua omat ajatukseni selkeiksi. Tavoitteita on ja nyt vaan haluan vahvan pohjan miltä ponnistaa ettei mun enää tarvitse tuhlata aikaa tietyistä jutuista murehtimiseen.
Huh! Olo on innostuneempi ja energisempi kuin viimeiseen kahteen vuoteen on ollut! Vihdoin mulla on taas olo että haluan lähteä jatkamaan mun omia tulevaisuudensuunnitelmia enkä vaan nököttää hotellin respassa nelikymppiseksi ja miettiä mihin hukkasin elämäni! Ja kivasti vaikuttaa siltäkin että tämä on yhdistettävissä parisuhteeseen ja ulkomailla elämiseen :) Kyllä ne asiat aina tuppaa järjestymään, ikuinen optimistikin yllättyy välillä.
Oon Suomessa ainakin tammikuulle asti, riippue fiilistilasta ja työtilanteesta. Olen nyt siis sanonut itseni irti tuolta hotellista ja tositarkoituksella haen sitä seuraavaa askelta "uralla". Jotain kivemmilla työajoilla ja paremmalla palkalla! On hiukka myös tää minimiliksalla kituuttelu alkanut pänniä. Jos haluan säästää reissuihin, en pysty nauttimaan elämästä täällä. Tai toisinpäin. Loppupeleissä ei se ole oikea tapa elää, palkan pitäisi olla riittävä molempiin! (ja mä tarkoitan oikeesti tosi kituuttelemalla elämistä...shoppailut oon jo aikaa sitten unohtanu!)
Pitkän tähtäimen suunnitelmana on ruveta rakentamaan valokumaamisesta itselleni ammattia. Se ei todellakaan tapahtu hetkessä, varsinkin kun oma osaaminen on vielä aika lapsen kengissä. Peruskuvia osaan ottaa, mutta hiukankin enemmän tekniset jutut, salamakuvaaminen ja kuvankäsittely ovat ihan utopistisia juttuja. Siihenkin haluan miettiä jonkinlaisen suunnitelman jonka avulla lähden kehittämään itseäni ja kasaamaan omaa portfoliota.
Aikamoista tavoitetta ja unelmaa. Mutta oon nyt niin inspiroitunut etten haluan luovuttaa vaikka aikaa menis ja tulis pettymyksiä. Pakko puskea läpi ja uskon että lopussa kiitos seisoo ja kova työ palkitaan!
Eli jos joku tarvitsee valokuvaajan tai jos voin vaikka tulla jonkun valokuvaajan seuraks treenaa, ilmiottele! :)
kohta nähdään, pusss!
Tarkemmin en nyt yksityiskohtiin lähde että mitä kaikkea on tapahtunut, mutta lopputuloksena on kyllá paljon positiivisempi kuvakulma elämään ja varsinkin omaani. Omat suunnitelmat ja unelmat alkavat pikkuhiljaa selkiytyä! Pitkä tie on edessä mutta aion pistää kaasun pohjaan! tättärää! Viime aikojen jälkeen fiilis siitä että kaikella on tarkoituksensa on myös vain vahvistunut. Vaikeiden aikojen läpi on vain pyristeltävä ja lopussa se kiitos seisoo. Tyyni meri ei tee taitavaa kapteenia :)
Oon tulossa jo tällä viikolla Suomeen. Halusin ottaa itselleni ihan kunnollisen aikalisän (joojoo, monista kesä varmaan jo sellainen olikin mutta se oli enemmän pakoilua kuin aikalisää...) ja pohtia ja puhua omat ajatukseni selkeiksi. Tavoitteita on ja nyt vaan haluan vahvan pohjan miltä ponnistaa ettei mun enää tarvitse tuhlata aikaa tietyistä jutuista murehtimiseen.
Huh! Olo on innostuneempi ja energisempi kuin viimeiseen kahteen vuoteen on ollut! Vihdoin mulla on taas olo että haluan lähteä jatkamaan mun omia tulevaisuudensuunnitelmia enkä vaan nököttää hotellin respassa nelikymppiseksi ja miettiä mihin hukkasin elämäni! Ja kivasti vaikuttaa siltäkin että tämä on yhdistettävissä parisuhteeseen ja ulkomailla elämiseen :) Kyllä ne asiat aina tuppaa järjestymään, ikuinen optimistikin yllättyy välillä.
Oon Suomessa ainakin tammikuulle asti, riippue fiilistilasta ja työtilanteesta. Olen nyt siis sanonut itseni irti tuolta hotellista ja tositarkoituksella haen sitä seuraavaa askelta "uralla". Jotain kivemmilla työajoilla ja paremmalla palkalla! On hiukka myös tää minimiliksalla kituuttelu alkanut pänniä. Jos haluan säästää reissuihin, en pysty nauttimaan elämästä täällä. Tai toisinpäin. Loppupeleissä ei se ole oikea tapa elää, palkan pitäisi olla riittävä molempiin! (ja mä tarkoitan oikeesti tosi kituuttelemalla elämistä...shoppailut oon jo aikaa sitten unohtanu!)
Pitkän tähtäimen suunnitelmana on ruveta rakentamaan valokumaamisesta itselleni ammattia. Se ei todellakaan tapahtu hetkessä, varsinkin kun oma osaaminen on vielä aika lapsen kengissä. Peruskuvia osaan ottaa, mutta hiukankin enemmän tekniset jutut, salamakuvaaminen ja kuvankäsittely ovat ihan utopistisia juttuja. Siihenkin haluan miettiä jonkinlaisen suunnitelman jonka avulla lähden kehittämään itseäni ja kasaamaan omaa portfoliota.
Aikamoista tavoitetta ja unelmaa. Mutta oon nyt niin inspiroitunut etten haluan luovuttaa vaikka aikaa menis ja tulis pettymyksiä. Pakko puskea läpi ja uskon että lopussa kiitos seisoo ja kova työ palkitaan!
Eli jos joku tarvitsee valokuvaajan tai jos voin vaikka tulla jonkun valokuvaajan seuraks treenaa, ilmiottele! :)
kohta nähdään, pusss!
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
Kesäkertomuksia osa 4: Lomalle leiriltä, kohti Espanjan tyhjiä rantoja
Zarautsista oltiin siis kotiuduttu Molietsiin muutamaksi päiväksi. Erwin ja muut kaverit saapuivat myös leirille ja parin päivän hengailun jälkeen oli vihdoin aika lähteä 4 viikoksi omalle lomalle ja pois leirikuvioista. Tauko tuli minulle hyvää hetkeen, olin kaikesta sosiaalisesta hässäköinnistä ja flunssasta johtuen melko naatti enkä sillä hetkellä oikein osannut leirillä olosta nauttia. Ajatus pelkästää omien kavereiden kanssa hengailusta, rauhallisesta meiningistä ja paljon surffaamisesta tuntui aivan mahtavalta!
Suunnitelmana oli lähteä ajamaan kohti Espanjan luoteiskulmaa. Aikaisempina vuosina olimme tehneet road-trippejä pysähtyen eri paikkoihin vain muutamaksi yöksi mutta nyt yhteistuumin päädyimme siihen että pysähdymme vain muutamassa paikassa ja useammaksi yöksi. Ketään ei ajatus ison teltan ja kamojen pakkaamisesta muutaman päivän välein kauheasti huvittanut! Ensin ajoimme Zarautsiin katsomaan jos siellä leirillä olisi tilaa. Leirillä oli paljon myös kaikkien muidenkin tuttuja töissä mutta valitettavasti sekä leiri että koko leirintäalue olivat aivan täynnä, joten hetken mietintäsession jälkeen päädyimme jatkamaan matkaa kohti Santanderia, ja sen vieressä olevaa kylää Nojaa. Ajomatkaa kertyi lähemmäs viisi tuntia plus pysähdys isolla kauppakeskuksella etsimään uutta kylmälaukkua vanhan, levinneen tilalle. "Jääkaappi" onneksi löytyi ja matka pääsi jatkumaan. Kaikilla oli jo kova hinku saada teltta pystyyn ja päästä rentoutumaan.
Noja vaikutti aluksi melko huonolta valinnalta; kylässä ei ollut mitään surffaamiseen viittaavaa eikä rannalla paljon aaltojakaan näkynyt. Itse olin päättänyt pitää muutaman päivän tauon myös surffaamisessa jotta sitkeä flunssa vihdoin loppuisi, joten aallottomuus ei paljoa haitannut. Löysimme tiemme isolle perheleirintäalueelle joka vaikutti mukavan rauhalliselta ja oli lähellä rantaa. Aika siis kasata teltta, sytyttää grilli ja tehdä suunnitelmat muutamalle päivälle. Päätettiin asustella Nojassa ainakin muutama päivä, jonka jälkeen jatkaisimme kohti ihan luoteisinta kulmaa ja San Xurxoa, jossa olimme muutama vuosi sitten olleet.
Nojasta minulle jäi melko sekaiset fiilikset. Kylä oli mukava, leirintäalue kiva ja surffauskin sujui hyvin viimeisinä päivinä. Ehkä kaikilla oli isommat odotukset, koska tunnelma oli jollain tavalla kireä. Itselläni ainakin kiristi Erwinin reaktio heti ensihetkistä alkean kun Molietsissa taas nähtiin. Olin odottanut paljon enemmän ja kun pojat saapuivat leirille tuntui kuin oltaisiin oltu vain kavereita. Hiukan pettymys. Puhuttiinkin asiasta ja fiilis parani mutta sen jälkeen tuntui entistä enemmän että muiden porukan jäsenten välillä kirrasi jotakin..Viimeisen yön tapahtumat eivät myöskään tunnelmaa kohottaneet. Sateisen päivän jälkeen päätettiin jatkaa matkaa ja lähteä suht ajoissa ajamaan, koska matkaa oli ainakin 6 tuntia edessä. Naapuripalstan asukkaat olivat melko juhlatunnelmissa ja yhden aikaan vihdoin lähtivät kylään ja rauha laskeutui. Mutta viiden aikaan aamulla porukka tuli takaisin ja pistivät mukavat jatko-orgiat pystyyn!! Olin pakahtua raivoon eikä edes musiikki korvakuulokkeista auttanut peittämään mökäämisen. Todella kivaa perheleirintäalueella! Aamulla olin valmis polttamaan naapurit telttoihinsa mutta (omaksi) onneksi he pakkasivat kamansa ja lähtivät jo ennen meitä.
Känkkäränkkäfiiliksesta huolimatta pakattiin omat kamamme kasaan ja ahtauduttiin autoon, matka jatkukoon paremmalla fiiliksellä! Kuuden tunnin ajon päätteeksi saavuimme San Xurxoon, pieneen uneliaaseen kylään aivan Espanjan luoteiskulmassa. Tutulta leirintäalueelta löytyi paikka aivan rannan tuntumasta kallioiden päällä. Näkymä suoraan merelle ja auringonlaskuun, ei paha! Tuo camping oli myös yli puolet halvempi kuin ensimmäinen ja naapureinakin oli aivan mahtava nuori saksalaisperhe. Parempi alku siis kuin Nojassa.
San Xurxon alueella on satoja pieniä lahtia kaikkiin eri ilmansuuntiin eli joka päivä jostakin löytyi surffattavaa. Suosikkispotti oli Campelon ranta, pieni poukama jonka ranta katosi nousuveden aikana kokonaan. Muutamana päivänä aallot olivat melko isoja ja ne päivät jäivät minulla historiaan parhaina surffipäivinä koskaan! Fiilis oli katossa ja aurinko paistoi, ei paremmin voisi olla!
Reilun viikon jälkeen tuolla maaseudulla päätettiin lähteä takaisin kohti pohjoista. Mietittiin jonkin aikaa jäätäisiinkö Espanjan puolelle mutta päädyttiin kuitenkin ajamaan Ranskaan asti, Cad de l Homy nimiseen pikkukylään. Puolet porukasta (se osa joka ei niin kauheasti surffaanut) päätti lähteä kohti etelää ja Portugalia katsastamaan Porton kaupungin. Ison porukan etu on toisaalta se että jos ei päädytä yhteisymmärrykseen reitistä niin on helppo jakaantua. Jatkettiin siis pienellä porukalla matkaa, joka osittain oli helpotus. Isossa ryhmässä alkoi hiukan kärjistyä fiilikset käytännön asioiden kuten kokkailun, tiskaamisen ja ostoksien teon, kanssa.
Matkalla takaisin Ranskaan pysähdyttiin yhdeksi yöksi Zarautsin leirillä, jossa oli paljon tuttuja myös lomalla. Oli kiva nähdä taas kaikkia ja seuraavana aamuna jatkaa matkaa. Saavuttiin iltapäivästä Cap del Homyyn. Leirintäalue oli iso ja rauhallinen, aallot olivat kivoja ja meidän joukkoon liittyivät myös Britte ja Martine, kaksi tyttöä jotka oltiin tavattu Zarautsissa. Britten tunsin kyllä jotenkuten aikaisemmin jo Hollannista. Mimmit ovat tosi rentoja ja mukavia joten oli vain kiva saada hiukka enemmän naisenergiaa joukkoon. Päivää myöhemmin paikalle kaasutti myös heidän aussi-kaveri Wade joka osoittautui paskahousu-korttipeliä rakastavaksi intohimoiseksi surffariksi. Tosi rento ja mukava kaveri! Wade oli ostanut Englannista surffipakun ja hänen suunnitelmanaan on kierrellä vuoden verran Eurooppaa surffaten. Ei huono plääni!
Mukavalla porukalla oli kiva olla, surffaus sujui edelleen hyvin ja Capissa surffasin tähän mennessä isoimpia aaltoja! Muutamana päivänä aallot olivat kyllä aivan liian isoja joten veteen ei tullut pahemmin mentyä. Hiukan ranta-aallokossa treenailin mutta enempi tuli vain nautittua auringosta ja pelattua korttia :)
Kuten kaikki kivat jutut myös loma alkoi lähtentyä loppuaan. Ray ja Sabinan piti olla pari päivää aikaisemmin jo takaisin kotona, Erwin ja Tobi päättivät jatkaa hiukan pohjoisemmaksi Ranskaan, kohti Bretagnea joten minun piti päättää halusinko jo silloin mennä takaisin Molietsiin vai vasta lauantaina. Olin sanonut pomolle että lauantaina olen taas paikalla. Britte suunnitteli vielä lähtevänsä muutamaksi päiväksi takaisin Zarautsiin (hänelle ja yhdelle surffimaikalle oli kehittynyt jotain juttua...). Päätin hypätä Britte kyytiin ja nauttia vielä muutaman päivän omasta ajasta. Ja päätös osoittautui todella oikeaksi!
Matkattiin takaisin etelään, fiilisteltiin hyvää musiikkia ja elämää. Meillä klikkasi tosi hyvin yhdessä, sama musiikkimaku, yhtä intona surffaamisesta ja muutenkin samanlainen tapa katsella maailmaa. Britten kanssa hengaillessa tuli vietettyä muutamat kesän parhaista päivistä. Fiilikset lauantain ja "kotiinpaluun" koittaessa olivatkin aika sekalaiset...Toisaalta oli mukava nähdä taas kaikkia omia leiriläisiä, mutta toisaalta pelotti jos paluu olisi taas samanlainen kuin viime kerralla Zarautsin jälkeen. Onneksi Britte tuli vielä muutamaksi päiväksi mun mukaan joten ihan yksin ei tarvinnut palata...Viimeisistä viikoista lisää seuraavassa ja viimeisessä kesäpostauksessa!
Alla vielä linkit sekä leirikuviin että elokuun reissukuviin:
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.4740740277012.192176.1250075931&type=1&l=3943f94982 Leirielämästä kuvia
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.4630440759593.189619.1250075931&type=1&l=476c77745c Elokuun surffireissun kuvia
Suunnitelmana oli lähteä ajamaan kohti Espanjan luoteiskulmaa. Aikaisempina vuosina olimme tehneet road-trippejä pysähtyen eri paikkoihin vain muutamaksi yöksi mutta nyt yhteistuumin päädyimme siihen että pysähdymme vain muutamassa paikassa ja useammaksi yöksi. Ketään ei ajatus ison teltan ja kamojen pakkaamisesta muutaman päivän välein kauheasti huvittanut! Ensin ajoimme Zarautsiin katsomaan jos siellä leirillä olisi tilaa. Leirillä oli paljon myös kaikkien muidenkin tuttuja töissä mutta valitettavasti sekä leiri että koko leirintäalue olivat aivan täynnä, joten hetken mietintäsession jälkeen päädyimme jatkamaan matkaa kohti Santanderia, ja sen vieressä olevaa kylää Nojaa. Ajomatkaa kertyi lähemmäs viisi tuntia plus pysähdys isolla kauppakeskuksella etsimään uutta kylmälaukkua vanhan, levinneen tilalle. "Jääkaappi" onneksi löytyi ja matka pääsi jatkumaan. Kaikilla oli jo kova hinku saada teltta pystyyn ja päästä rentoutumaan.
Noja vaikutti aluksi melko huonolta valinnalta; kylässä ei ollut mitään surffaamiseen viittaavaa eikä rannalla paljon aaltojakaan näkynyt. Itse olin päättänyt pitää muutaman päivän tauon myös surffaamisessa jotta sitkeä flunssa vihdoin loppuisi, joten aallottomuus ei paljoa haitannut. Löysimme tiemme isolle perheleirintäalueelle joka vaikutti mukavan rauhalliselta ja oli lähellä rantaa. Aika siis kasata teltta, sytyttää grilli ja tehdä suunnitelmat muutamalle päivälle. Päätettiin asustella Nojassa ainakin muutama päivä, jonka jälkeen jatkaisimme kohti ihan luoteisinta kulmaa ja San Xurxoa, jossa olimme muutama vuosi sitten olleet.
Nojasta minulle jäi melko sekaiset fiilikset. Kylä oli mukava, leirintäalue kiva ja surffauskin sujui hyvin viimeisinä päivinä. Ehkä kaikilla oli isommat odotukset, koska tunnelma oli jollain tavalla kireä. Itselläni ainakin kiristi Erwinin reaktio heti ensihetkistä alkean kun Molietsissa taas nähtiin. Olin odottanut paljon enemmän ja kun pojat saapuivat leirille tuntui kuin oltaisiin oltu vain kavereita. Hiukan pettymys. Puhuttiinkin asiasta ja fiilis parani mutta sen jälkeen tuntui entistä enemmän että muiden porukan jäsenten välillä kirrasi jotakin..Viimeisen yön tapahtumat eivät myöskään tunnelmaa kohottaneet. Sateisen päivän jälkeen päätettiin jatkaa matkaa ja lähteä suht ajoissa ajamaan, koska matkaa oli ainakin 6 tuntia edessä. Naapuripalstan asukkaat olivat melko juhlatunnelmissa ja yhden aikaan vihdoin lähtivät kylään ja rauha laskeutui. Mutta viiden aikaan aamulla porukka tuli takaisin ja pistivät mukavat jatko-orgiat pystyyn!! Olin pakahtua raivoon eikä edes musiikki korvakuulokkeista auttanut peittämään mökäämisen. Todella kivaa perheleirintäalueella! Aamulla olin valmis polttamaan naapurit telttoihinsa mutta (omaksi) onneksi he pakkasivat kamansa ja lähtivät jo ennen meitä.
Känkkäränkkäfiiliksesta huolimatta pakattiin omat kamamme kasaan ja ahtauduttiin autoon, matka jatkukoon paremmalla fiiliksellä! Kuuden tunnin ajon päätteeksi saavuimme San Xurxoon, pieneen uneliaaseen kylään aivan Espanjan luoteiskulmassa. Tutulta leirintäalueelta löytyi paikka aivan rannan tuntumasta kallioiden päällä. Näkymä suoraan merelle ja auringonlaskuun, ei paha! Tuo camping oli myös yli puolet halvempi kuin ensimmäinen ja naapureinakin oli aivan mahtava nuori saksalaisperhe. Parempi alku siis kuin Nojassa.
San Xurxon alueella on satoja pieniä lahtia kaikkiin eri ilmansuuntiin eli joka päivä jostakin löytyi surffattavaa. Suosikkispotti oli Campelon ranta, pieni poukama jonka ranta katosi nousuveden aikana kokonaan. Muutamana päivänä aallot olivat melko isoja ja ne päivät jäivät minulla historiaan parhaina surffipäivinä koskaan! Fiilis oli katossa ja aurinko paistoi, ei paremmin voisi olla!
Reilun viikon jälkeen tuolla maaseudulla päätettiin lähteä takaisin kohti pohjoista. Mietittiin jonkin aikaa jäätäisiinkö Espanjan puolelle mutta päädyttiin kuitenkin ajamaan Ranskaan asti, Cad de l Homy nimiseen pikkukylään. Puolet porukasta (se osa joka ei niin kauheasti surffaanut) päätti lähteä kohti etelää ja Portugalia katsastamaan Porton kaupungin. Ison porukan etu on toisaalta se että jos ei päädytä yhteisymmärrykseen reitistä niin on helppo jakaantua. Jatkettiin siis pienellä porukalla matkaa, joka osittain oli helpotus. Isossa ryhmässä alkoi hiukan kärjistyä fiilikset käytännön asioiden kuten kokkailun, tiskaamisen ja ostoksien teon, kanssa.
Matkalla takaisin Ranskaan pysähdyttiin yhdeksi yöksi Zarautsin leirillä, jossa oli paljon tuttuja myös lomalla. Oli kiva nähdä taas kaikkia ja seuraavana aamuna jatkaa matkaa. Saavuttiin iltapäivästä Cap del Homyyn. Leirintäalue oli iso ja rauhallinen, aallot olivat kivoja ja meidän joukkoon liittyivät myös Britte ja Martine, kaksi tyttöä jotka oltiin tavattu Zarautsissa. Britten tunsin kyllä jotenkuten aikaisemmin jo Hollannista. Mimmit ovat tosi rentoja ja mukavia joten oli vain kiva saada hiukka enemmän naisenergiaa joukkoon. Päivää myöhemmin paikalle kaasutti myös heidän aussi-kaveri Wade joka osoittautui paskahousu-korttipeliä rakastavaksi intohimoiseksi surffariksi. Tosi rento ja mukava kaveri! Wade oli ostanut Englannista surffipakun ja hänen suunnitelmanaan on kierrellä vuoden verran Eurooppaa surffaten. Ei huono plääni!
Mukavalla porukalla oli kiva olla, surffaus sujui edelleen hyvin ja Capissa surffasin tähän mennessä isoimpia aaltoja! Muutamana päivänä aallot olivat kyllä aivan liian isoja joten veteen ei tullut pahemmin mentyä. Hiukan ranta-aallokossa treenailin mutta enempi tuli vain nautittua auringosta ja pelattua korttia :)
Kuten kaikki kivat jutut myös loma alkoi lähtentyä loppuaan. Ray ja Sabinan piti olla pari päivää aikaisemmin jo takaisin kotona, Erwin ja Tobi päättivät jatkaa hiukan pohjoisemmaksi Ranskaan, kohti Bretagnea joten minun piti päättää halusinko jo silloin mennä takaisin Molietsiin vai vasta lauantaina. Olin sanonut pomolle että lauantaina olen taas paikalla. Britte suunnitteli vielä lähtevänsä muutamaksi päiväksi takaisin Zarautsiin (hänelle ja yhdelle surffimaikalle oli kehittynyt jotain juttua...). Päätin hypätä Britte kyytiin ja nauttia vielä muutaman päivän omasta ajasta. Ja päätös osoittautui todella oikeaksi!
Matkattiin takaisin etelään, fiilisteltiin hyvää musiikkia ja elämää. Meillä klikkasi tosi hyvin yhdessä, sama musiikkimaku, yhtä intona surffaamisesta ja muutenkin samanlainen tapa katsella maailmaa. Britten kanssa hengaillessa tuli vietettyä muutamat kesän parhaista päivistä. Fiilikset lauantain ja "kotiinpaluun" koittaessa olivatkin aika sekalaiset...Toisaalta oli mukava nähdä taas kaikkia omia leiriläisiä, mutta toisaalta pelotti jos paluu olisi taas samanlainen kuin viime kerralla Zarautsin jälkeen. Onneksi Britte tuli vielä muutamaksi päiväksi mun mukaan joten ihan yksin ei tarvinnut palata...Viimeisistä viikoista lisää seuraavassa ja viimeisessä kesäpostauksessa!
Alla vielä linkit sekä leirikuviin että elokuun reissukuviin:
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.4740740277012.192176.1250075931&type=1&l=3943f94982 Leirielämästä kuvia
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.4630440759593.189619.1250075931&type=1&l=476c77745c Elokuun surffireissun kuvia
lauantai 20. lokakuuta 2012
Chasing Mavericks - mutta mikä on mun Mavericks?
Ensi viikonloppuna ensi-illassa on leffa nimeltä Chasing Mavericks. Mavericks on yksi maailman kuuluisimmista jättimäisistä aalloista ja elokuva kertoo nuoresta kundista jonka tavoitteena on surffata ko aalto, ja siitä kuinka tämä kundi vanhemman surffarimiehen opastuksella etenee kohti tavoitettaan. Leffa perustuu tositarinaan ja oikeisiin henkilöihin, pääosan Jay Moriarity on elänyt oikeasti ja tämä on siis hänen tarinansa. Sain facebookin kautta käsiini leffan erikois ensi-iltaan liput ja se oli tänään päivällä.
Leffa on Hollywoodissa tehty ja se tietty tuo pientä kiiltokuvamaisuutta mutta silti tarina on hyvin voimakas ja kosketti mua melkolailla. Päähenkilö Jay on ihailtavan positiivinen, päättäväinen, motivoitunut ja nöyrä. Nähtyään Mavericksin jättiaallon hän tietää tasan tarkkaan mitä haluaa; surffata tuon aallon. Matkalla Mavericksille tapahtuu kaikkea hyvää ja pahaa ja Jay (ja muutkin tarinan henkilöt) kasvavat haasteiden mukana. Eniten mua kuitenkin kosketti se, miten Jay tiesi mitä haluaa ja että sen unelman eteen on tehtävä kovasti töitä. Inspiroiduin aivan mahdottomasti elokuvan hengestä ja henkilöiden vahvuudesta vaikeina hetkinä. Ehkä myös senkin takia että itse juuri painiskelen omien tavoitteideni ja unelmieni kanssa ja se, miten sinne päästään...
Oikeankin elämän Jay on jäänyt ihmisten mieliin ikuisesti positiivisena ja nöyränä ihmisenä joka halusi nauttia joka hetkestä ja hänelle tärkeistä ihmisistä. Ikävä kyllä Jay kuoli vain 22-vuotiaana sukellusonnettomuudessa. "live like Jay" on minulle uusi motto.
Suosittelen ehdottomasti kaikille leffan katsomista. Myös ihmisille jotka eivät surffaamisesta niin kiinnostuneita ole, elokuvan antia voi soveltaa kaikkiin elämän osa-alueisiin.
Minun matka kohti omaa Mavericksiani on vasta alkanut...
leffan traileri
Leffa on Hollywoodissa tehty ja se tietty tuo pientä kiiltokuvamaisuutta mutta silti tarina on hyvin voimakas ja kosketti mua melkolailla. Päähenkilö Jay on ihailtavan positiivinen, päättäväinen, motivoitunut ja nöyrä. Nähtyään Mavericksin jättiaallon hän tietää tasan tarkkaan mitä haluaa; surffata tuon aallon. Matkalla Mavericksille tapahtuu kaikkea hyvää ja pahaa ja Jay (ja muutkin tarinan henkilöt) kasvavat haasteiden mukana. Eniten mua kuitenkin kosketti se, miten Jay tiesi mitä haluaa ja että sen unelman eteen on tehtävä kovasti töitä. Inspiroiduin aivan mahdottomasti elokuvan hengestä ja henkilöiden vahvuudesta vaikeina hetkinä. Ehkä myös senkin takia että itse juuri painiskelen omien tavoitteideni ja unelmieni kanssa ja se, miten sinne päästään...
Oikeankin elämän Jay on jäänyt ihmisten mieliin ikuisesti positiivisena ja nöyränä ihmisenä joka halusi nauttia joka hetkestä ja hänelle tärkeistä ihmisistä. Ikävä kyllä Jay kuoli vain 22-vuotiaana sukellusonnettomuudessa. "live like Jay" on minulle uusi motto.
Suosittelen ehdottomasti kaikille leffan katsomista. Myös ihmisille jotka eivät surffaamisesta niin kiinnostuneita ole, elokuvan antia voi soveltaa kaikkiin elämän osa-alueisiin.
Minun matka kohti omaa Mavericksiani on vasta alkanut...
leffan traileri
torstai 18. lokakuuta 2012
Itsepohdiskelua...
Kesäpostauksien väliin hieman päivitystä siitä, mitä tällä hetkellä mulle kuuluu. Surffiseikkailuista on nyt parisen kuukautta aikaa ja alku täällä Hollannissa on ollut aika kankeaa. Kesä oli tietysti aivan huimaa, ihanaa vapaata aikaa auringossa, joten ei tätä normieloa siihen mitenkään edes voikkaan verrata, mutta silti, jokin on pielessä.
Kesän jälkeen tajusin ensinnäkin että vihdoin tein jotain sellaista mitä minä itse oikeasti haluan tehdä ja se fiilis on jäänyt kaivelemaan. Sillä tällä hetkellä minulla on elämän punainen lanka aika hakusessa. Mitä haluan tehdä? Missä haluan olla? Isoja kysymyksiä.
Aloitetaan aiheesta mitä haluan tehdä. Noh, yksi selkeä vastaus on että haluan surffata enemmän ja tehdä pitkiä reissuja maihin, joissa vielä en ole käynyt. Ensi kesänä olisi tarkoitus suunnata Kaliforniaan ystävän kanssa! Ja toinen asia jota haluan tehdä ja jossa haluan kehittyä on valokuvaus. Molemmat asiat ovat myös enemmän pitkän tähtäimen suunnitelmia, varsinkin tuo valokuvaus. Mutta molemmat asiat vaativat myös aika hyvät taloudelliset resurssit, joten hätiköiden niitä ei lähdetä toteuttamaan. Mutta tässä on alku, minulla on tavoitteita joita kohti haluan lähteä pyrkimään ja joihin haluan säästää rahaa. Se on viime aikoina antanut lohdullisen tunteen että edes jonkinlainen lanka tässä hommassa varmaan on!
Langan seuraaminen onkin sitten hieman eri juttu, en oikein tiedä mistä pitäisi aloittaa, mikä asia on nyt ensisijainen. Mutta kaipa se ajan kanssa selviää, kaikki mahdolliset sentit vaan sukan varteen säilöön :)
Vaikeampi kysymys sitten on se, että missä haluan olla...ja siihen liittyen myös kenen kanssa. Kesän aikana ja varsinkin sen jälkeen minulla on ollut vahva tunne että tällä hetkellä haluaisin olla vapaa kulkemaan omia polkujani ja toteuttaa itseäni riippumatta kenestäkään toisesta henkilöstä. Ja tällä toisella henkilöllä tarkoitan siis tietty Erkkiä. Ehkä muutaman vuoden takaiset fiilikset tekevät nyt paluuta, mutta joka tapauksessa tiedän että tähän tilanteeseen on tultava muutos. Kipeitä päätöksiä mutta haluan asettaa itseni ja omat unelmani ja tavoitteeni nyt etusijalle. Sen myötä siis ongelmaksi muodostuu pohdinta missä haluan olla...En tiedä haluanko olla täällä Hollannissa kauhean paljon pidempään..ja tulenko sitten Suomeen? Vai jonkin ajan kuluttua jonnekin ihan muualle? Liian paljon vaihtoehtoja!
Perhettä ja vanhoja ystäviä on todellakin iso ikävä, ja muutenkin Suomi on aina säilynyt mulle "kotina". Siellä tiedän miten asiat toimii, tunnen vanhat tutut ja kielikin on oma äidinkieli. Kaipuu tuttuun ja turvalliseen on välillä yllättävän iso. Varsinkin jos mietin että täällä lähtisin yksin asumaan, ajatus Nuorisosäätiön kämpistä on paaaaaljon houkuttelevampi :) Mutta toisaalta, siellä ei voi surffata ja reissaaminen muihin maihin on hiukka kalliimpaa..ja entä jos vanhat tutut ei enää tunnekaan mua ja päädyn kaikesta huolimatta yksikseni yskimään?
Pää on varmana sekaisin ihan senkin takia että päätöksiä on tehtävä monien vaihtoehtojen väliltä. Toisaalta tiedän mitän mun pitää tehdä ja mitä haluan tehdä mutten kuitenkaan sittenkään ihan tarkalleen että miten...Olenkin yrittänyt tehdä ihan konkreettista listaa asioista joita haluan ja sen jälkeen alkanut pohtimaan tietä niihin tavoitteisiin. Se on tuonut jonkinlaista selkeyttä mutta silti tuntuu että ihan metsässä mennään vielä jonkin aikaa ennekuin löytyy se oma polku jota pitkin pääsee selville vesille.
Kaiken tämän itsepohdiskelun lisäksi olen myös aloittanut taas työt uudessa työpaikassa. Olen nykyins toissä NH Hoteles hotellissa Haagissa, vastaanottovirkailijana. Tähän saakka olen viihtynyt hyvin vaikka uusia asioita on pitänyt oppia tonnikaupalla ja aamuvuoroihin herätä puoli kuudelta. Senkin takia on varmaan polla hiukan sekaisin :) Mutta onneksi näin, onpahan tuloja ja jotain tekemistä päivät!
Näin siis täällä, melko isojen juttujen kanssa painimista mutta onneksi on skype ja tiedän että on ystäviä ja perhe jotka ottaa kopin jos täältä yhtäkkiä tullaankin takaisin!
Kesän jälkeen tajusin ensinnäkin että vihdoin tein jotain sellaista mitä minä itse oikeasti haluan tehdä ja se fiilis on jäänyt kaivelemaan. Sillä tällä hetkellä minulla on elämän punainen lanka aika hakusessa. Mitä haluan tehdä? Missä haluan olla? Isoja kysymyksiä.
Aloitetaan aiheesta mitä haluan tehdä. Noh, yksi selkeä vastaus on että haluan surffata enemmän ja tehdä pitkiä reissuja maihin, joissa vielä en ole käynyt. Ensi kesänä olisi tarkoitus suunnata Kaliforniaan ystävän kanssa! Ja toinen asia jota haluan tehdä ja jossa haluan kehittyä on valokuvaus. Molemmat asiat ovat myös enemmän pitkän tähtäimen suunnitelmia, varsinkin tuo valokuvaus. Mutta molemmat asiat vaativat myös aika hyvät taloudelliset resurssit, joten hätiköiden niitä ei lähdetä toteuttamaan. Mutta tässä on alku, minulla on tavoitteita joita kohti haluan lähteä pyrkimään ja joihin haluan säästää rahaa. Se on viime aikoina antanut lohdullisen tunteen että edes jonkinlainen lanka tässä hommassa varmaan on!
Langan seuraaminen onkin sitten hieman eri juttu, en oikein tiedä mistä pitäisi aloittaa, mikä asia on nyt ensisijainen. Mutta kaipa se ajan kanssa selviää, kaikki mahdolliset sentit vaan sukan varteen säilöön :)
Vaikeampi kysymys sitten on se, että missä haluan olla...ja siihen liittyen myös kenen kanssa. Kesän aikana ja varsinkin sen jälkeen minulla on ollut vahva tunne että tällä hetkellä haluaisin olla vapaa kulkemaan omia polkujani ja toteuttaa itseäni riippumatta kenestäkään toisesta henkilöstä. Ja tällä toisella henkilöllä tarkoitan siis tietty Erkkiä. Ehkä muutaman vuoden takaiset fiilikset tekevät nyt paluuta, mutta joka tapauksessa tiedän että tähän tilanteeseen on tultava muutos. Kipeitä päätöksiä mutta haluan asettaa itseni ja omat unelmani ja tavoitteeni nyt etusijalle. Sen myötä siis ongelmaksi muodostuu pohdinta missä haluan olla...En tiedä haluanko olla täällä Hollannissa kauhean paljon pidempään..ja tulenko sitten Suomeen? Vai jonkin ajan kuluttua jonnekin ihan muualle? Liian paljon vaihtoehtoja!
Perhettä ja vanhoja ystäviä on todellakin iso ikävä, ja muutenkin Suomi on aina säilynyt mulle "kotina". Siellä tiedän miten asiat toimii, tunnen vanhat tutut ja kielikin on oma äidinkieli. Kaipuu tuttuun ja turvalliseen on välillä yllättävän iso. Varsinkin jos mietin että täällä lähtisin yksin asumaan, ajatus Nuorisosäätiön kämpistä on paaaaaljon houkuttelevampi :) Mutta toisaalta, siellä ei voi surffata ja reissaaminen muihin maihin on hiukka kalliimpaa..ja entä jos vanhat tutut ei enää tunnekaan mua ja päädyn kaikesta huolimatta yksikseni yskimään?
Pää on varmana sekaisin ihan senkin takia että päätöksiä on tehtävä monien vaihtoehtojen väliltä. Toisaalta tiedän mitän mun pitää tehdä ja mitä haluan tehdä mutten kuitenkaan sittenkään ihan tarkalleen että miten...Olenkin yrittänyt tehdä ihan konkreettista listaa asioista joita haluan ja sen jälkeen alkanut pohtimaan tietä niihin tavoitteisiin. Se on tuonut jonkinlaista selkeyttä mutta silti tuntuu että ihan metsässä mennään vielä jonkin aikaa ennekuin löytyy se oma polku jota pitkin pääsee selville vesille.
Kaiken tämän itsepohdiskelun lisäksi olen myös aloittanut taas työt uudessa työpaikassa. Olen nykyins toissä NH Hoteles hotellissa Haagissa, vastaanottovirkailijana. Tähän saakka olen viihtynyt hyvin vaikka uusia asioita on pitänyt oppia tonnikaupalla ja aamuvuoroihin herätä puoli kuudelta. Senkin takia on varmaan polla hiukan sekaisin :) Mutta onneksi näin, onpahan tuloja ja jotain tekemistä päivät!
Näin siis täällä, melko isojen juttujen kanssa painimista mutta onneksi on skype ja tiedän että on ystäviä ja perhe jotka ottaa kopin jos täältä yhtäkkiä tullaankin takaisin!
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
Kesäkertomuksia osa 3: Zarautsiin ja takaisin...
Seikkailu jatkui siis kohti "vaihtoa" Zarautsin leirille. Ekalla San Sebastianin reissulla tapasin pitkästä aikaa tuttuja jotka olivat tuolla Zarautsissa töissä. Vanhoja naamoja Hollannista ja kasa kavereita joihin olin kesän aikana tutustunut. Hieman hiprakassa siellä sain siis idean "että hei, mähän haluan mennä joksikin aikaa tuonne töihin!" Ehdotinkin sitä sitten samantien meidän pomolle joka lämpeni ajatukselle ja ennenkuin tiesin, pari viikkoa myöhemmin istuin jälleen bussissa, lopulta kohti Zarautsia.
Tuossa vaiheessa kesää mulla oli hyvin sitkeä flunssa joka vei aika paljon voimia (sekä äänen), joten en alkuviikosta kovinkaan paljon jaksanut lähteä ulos tai muutenkaan urheilla. Zarautsissa henki oli aika erilainen kuin Molietsissa. Suurin osa crewsta oli siellä melkein koko kesän ja porukasta muodostui iso perhe. Välillä jopa tuntui ettei meininkiin enää meinannut päästä mukaan, mutta onneksi muutaman päivän tutustumisen jälkeen olo oli tosi kotoisa! Parasta tuolla ollessa oli kuitenkin iso kasa tyttöjä jotka olivat surffaamisesta yhtä innostuneita kuin minä! Molietsissa ei pahemmin tytöt surffanneet, suurin osa heistä oli enemmän bilelomalla kun oikeasti surffaamassa, joka mua välillä hiukka harmitti. Useanakin aamuna kukonlaulun aikaa lähdettiin tyttöporukalla katsastamaan aallot ja surffaamaan. Tuon reilun viikon aikana opinkin ihan hurjasti ja edistyin isoin askelin!
Toinen asia josta kovasti tuolla Espanjan puolella tykkäsin oli itse Zarauts ja sen mukanaan tuomat kulttuuriaspektit. Moliets on tosi pieni kyläpahanen, joka kesäisin turistien myötä herää henkiin ja sesongin loputtua taas kuolee pois. Muutamat kadut kauppoineen ja ravintoloineen on muutamassa päivässä tulleet tutuksi eikä leirin lisäksi siellä kauheesti ollutkaa tekemistä. Toisin kuin Zarautsissa. Zarauts on pienehkö kaupunki, jossa oikeasti asuu paljon paikallisia ihmisiä. Keskusta on pullollaan ihania pieniä tapasbaareja (baskimaassa oltaessa pitäisi oikeasti sanoa pinchosbaareja) jotka iltaisin ovat pullollaan ihmisiä. Aukiolla hengailee paikallisia vauvasta vaariin, puheensorina kaikuu kapeissa kujissa ja ruoka ja viini on todella halpaa! Leiriltä oli helppo skeitata pitkin rantabulevardia keskustaan ja samalla katsella surffareita jotka vielä viimeisten auringsäteiden valossa nauttivat hyvistä aalloista. Mulle tuo kaupunki merkitsi paljon muutakin kuin vain surffileiriä.
Kun lähtö takaisin Molietsiin tuli, tiesin että ihmisiä ja paikkaa tulisi kova ikävä. Mikä osoittautuikin ikävä kyllä todeksi. Zarautsin rennon meiningin jälkeen oli aika shokki palata Molietsin auringon polttamaan bileparatiisiin ja ainakin 20 uuteen työntekijään ja sekamelskaan. Muutamat uudet työntekijät (jotka olivat kyllä aikaisempina vuosina jo tuolla olleet..) olivat melko töykeitä saivat aikaan sen etten tuntenut itseäni enää ollenkaan tervetulleeksi takaisin! Flunssa ja väsymys olivat myös aika kovana päällä joten seuraavan viikon alussa odottava lähtö Erwinin ja kavereiden kanssa omalle lomalle tuntui parhaalta ajatukselta koskaan...
Tuossa vaiheessa kesää mulla oli hyvin sitkeä flunssa joka vei aika paljon voimia (sekä äänen), joten en alkuviikosta kovinkaan paljon jaksanut lähteä ulos tai muutenkaan urheilla. Zarautsissa henki oli aika erilainen kuin Molietsissa. Suurin osa crewsta oli siellä melkein koko kesän ja porukasta muodostui iso perhe. Välillä jopa tuntui ettei meininkiin enää meinannut päästä mukaan, mutta onneksi muutaman päivän tutustumisen jälkeen olo oli tosi kotoisa! Parasta tuolla ollessa oli kuitenkin iso kasa tyttöjä jotka olivat surffaamisesta yhtä innostuneita kuin minä! Molietsissa ei pahemmin tytöt surffanneet, suurin osa heistä oli enemmän bilelomalla kun oikeasti surffaamassa, joka mua välillä hiukka harmitti. Useanakin aamuna kukonlaulun aikaa lähdettiin tyttöporukalla katsastamaan aallot ja surffaamaan. Tuon reilun viikon aikana opinkin ihan hurjasti ja edistyin isoin askelin!
Toinen asia josta kovasti tuolla Espanjan puolella tykkäsin oli itse Zarauts ja sen mukanaan tuomat kulttuuriaspektit. Moliets on tosi pieni kyläpahanen, joka kesäisin turistien myötä herää henkiin ja sesongin loputtua taas kuolee pois. Muutamat kadut kauppoineen ja ravintoloineen on muutamassa päivässä tulleet tutuksi eikä leirin lisäksi siellä kauheesti ollutkaa tekemistä. Toisin kuin Zarautsissa. Zarauts on pienehkö kaupunki, jossa oikeasti asuu paljon paikallisia ihmisiä. Keskusta on pullollaan ihania pieniä tapasbaareja (baskimaassa oltaessa pitäisi oikeasti sanoa pinchosbaareja) jotka iltaisin ovat pullollaan ihmisiä. Aukiolla hengailee paikallisia vauvasta vaariin, puheensorina kaikuu kapeissa kujissa ja ruoka ja viini on todella halpaa! Leiriltä oli helppo skeitata pitkin rantabulevardia keskustaan ja samalla katsella surffareita jotka vielä viimeisten auringsäteiden valossa nauttivat hyvistä aalloista. Mulle tuo kaupunki merkitsi paljon muutakin kuin vain surffileiriä.
Kun lähtö takaisin Molietsiin tuli, tiesin että ihmisiä ja paikkaa tulisi kova ikävä. Mikä osoittautuikin ikävä kyllä todeksi. Zarautsin rennon meiningin jälkeen oli aika shokki palata Molietsin auringon polttamaan bileparatiisiin ja ainakin 20 uuteen työntekijään ja sekamelskaan. Muutamat uudet työntekijät (jotka olivat kyllä aikaisempina vuosina jo tuolla olleet..) olivat melko töykeitä saivat aikaan sen etten tuntenut itseäni enää ollenkaan tervetulleeksi takaisin! Flunssa ja väsymys olivat myös aika kovana päällä joten seuraavan viikon alussa odottava lähtö Erwinin ja kavereiden kanssa omalle lomalle tuntui parhaalta ajatukselta koskaan...
tiistai 2. lokakuuta 2012
Kesäkertomuksia osa 2: Ehta leirielämä alkaa...
Kesäkuun vikalla viikolla, lauantaina suunnattiin sitten Zarautsista kohti kotileiriä, Molietsia. Matka taittui hiukka homeisena nukkuen, edellisilta kun oli venähtänyt hyyyyvin pitkään kaikilla. Oli kyllä aikamoiset grillibileet, ei muuta voi sanoa!
Olo oli tunnnepuolellakin aika sekava; kuukauden yhteiselon ja työnteon jälkeen meidän raksaperhe hajosi. Muutamat jäivät jo taakse Espanjaan ja osa jatkaisi Molietsista vielä eteenpäin. Enkä yhtään tiennyt mitä odottaa normaaliviikoilta, ketä uusia ihmisiä leirillä jo olisi ja mitä vielä..uhhhuh!
"Kotiinpaluu" oli hirvittämisestä huolimatta kivaa, leirin vetäjäpariskunta Jasper ja Neis olivat jo paikalla muiden uusien mukavilta vaikuttavien tuttavuuksien lisäksi. Ja parin viikon jälkeen oli myös mukava nähdä taas raksaporukasta Molietsiin jääneitä (muutama tyyppi siis jäi sinne siksi aikaa kun me mentiin rakentamaan Zarautsiin). Surffimaikat olivat myös paikalla about noin viiden normityöntekijän lisäksi. Eka viikko oli oikein leppoisa, asiakkaita ei ollut kuin 13 eli meitä crewläisiä oli enemmän! Työt meni helposti ja oli kivasti aikaa tutustua kaikkiin. Hyviä pippaloitakin saatiin aikaiseksi ja ryhmähenki alkoi rakentua hyvällä vauhdilla.
Heinäkuun viikot hurahtivat ihan hurjalla vauhdilla. Joka viikko kun oli sama ohjelma vieraille niin jossain vaiheessa alkoi itselläkin hämärtyä missä vaiheessa kesää mennään. Vieraiden viikko oli suurinpiirtein aina seuraavanlainen: Lauantaina oli tervetuliaspuhe ja pirskeet, sunnuntaina cocktaililta, maanantaina livebändi, tiistaina (vapaaehtoinen) retki San Sebastianiin illaksi, keskiviikkona leffailta, torstaina (vapaaehtoinen) bilereissu Hossegoriin ja perjantaina teemabileet. Teemabileet oli heti San Sebastianin reissun jälkeen mun lempparipirskeet. Oli aivan mahtavaan kun melkein kaikki lopulta pukeutuivat ja luovuudella ei ollut rajoja kun tyhjästä oli naamiasasu nyhjästävä. Hauskoja muistoja :) Väliin mahtui myös lentopalloturnauksia ja tietty surffausta! Surffitunnit ei kuulu standardipakettiin mutta veikkaan että noin 80% porukasta oli ne siihen päälle varanneet. Kyllä tuolla surffattiinkin :)
Erwin tuli Rayn kanssa kesäkuun lopussa viikonlopuksi käymään, ja surffasi ekaa kertaa onnettomuuden jälkeen! Kaikki oli aika fiiliksissä, koska se oli yksi sen isoimpia tavoitteita. Viikko myöhemmin se olikin sitten jo ostanut uuden surffilaudan elokuun lomaa varten.
Heinäkuun puolessa välissä lähdin reiluksi viikoksi vaihtoon takaisin Zarautsiin. Ehdotin meidän pomolle tota vaihtoa ja hän sanoi että onnistuu! Tunsin ennestään jo Hollannista paljon ihmisiä jotka tuolla leirillä olivat töissä, raksaporukkalaisten lisäksi tietty. Ja muutenkin vaihtelu virkistää, halusin kovasti nähdä minkälaista tuolla leirillä olisi olla. Monilta olin kuullut että nämä kaksi leiriä ovat aika erilaisia, että Espanjan puolella olisi rauhallisempaa ja enemmän porukkaa (varsinkin tyttöjä) jotka olivat yhtä lailla innoissaan surffauksesta kuin minä.
Tiistain San Sebastianin reissun yhteydessä vaihdoin sitten reiluksi viikoksi maisemia ja siitä kerron enemmän seuraavalla kerralla!
Olo oli tunnnepuolellakin aika sekava; kuukauden yhteiselon ja työnteon jälkeen meidän raksaperhe hajosi. Muutamat jäivät jo taakse Espanjaan ja osa jatkaisi Molietsista vielä eteenpäin. Enkä yhtään tiennyt mitä odottaa normaaliviikoilta, ketä uusia ihmisiä leirillä jo olisi ja mitä vielä..uhhhuh!
"Kotiinpaluu" oli hirvittämisestä huolimatta kivaa, leirin vetäjäpariskunta Jasper ja Neis olivat jo paikalla muiden uusien mukavilta vaikuttavien tuttavuuksien lisäksi. Ja parin viikon jälkeen oli myös mukava nähdä taas raksaporukasta Molietsiin jääneitä (muutama tyyppi siis jäi sinne siksi aikaa kun me mentiin rakentamaan Zarautsiin). Surffimaikat olivat myös paikalla about noin viiden normityöntekijän lisäksi. Eka viikko oli oikein leppoisa, asiakkaita ei ollut kuin 13 eli meitä crewläisiä oli enemmän! Työt meni helposti ja oli kivasti aikaa tutustua kaikkiin. Hyviä pippaloitakin saatiin aikaiseksi ja ryhmähenki alkoi rakentua hyvällä vauhdilla.
Heinäkuun viikot hurahtivat ihan hurjalla vauhdilla. Joka viikko kun oli sama ohjelma vieraille niin jossain vaiheessa alkoi itselläkin hämärtyä missä vaiheessa kesää mennään. Vieraiden viikko oli suurinpiirtein aina seuraavanlainen: Lauantaina oli tervetuliaspuhe ja pirskeet, sunnuntaina cocktaililta, maanantaina livebändi, tiistaina (vapaaehtoinen) retki San Sebastianiin illaksi, keskiviikkona leffailta, torstaina (vapaaehtoinen) bilereissu Hossegoriin ja perjantaina teemabileet. Teemabileet oli heti San Sebastianin reissun jälkeen mun lempparipirskeet. Oli aivan mahtavaan kun melkein kaikki lopulta pukeutuivat ja luovuudella ei ollut rajoja kun tyhjästä oli naamiasasu nyhjästävä. Hauskoja muistoja :) Väliin mahtui myös lentopalloturnauksia ja tietty surffausta! Surffitunnit ei kuulu standardipakettiin mutta veikkaan että noin 80% porukasta oli ne siihen päälle varanneet. Kyllä tuolla surffattiinkin :)
Erwin tuli Rayn kanssa kesäkuun lopussa viikonlopuksi käymään, ja surffasi ekaa kertaa onnettomuuden jälkeen! Kaikki oli aika fiiliksissä, koska se oli yksi sen isoimpia tavoitteita. Viikko myöhemmin se olikin sitten jo ostanut uuden surffilaudan elokuun lomaa varten.
Heinäkuun puolessa välissä lähdin reiluksi viikoksi vaihtoon takaisin Zarautsiin. Ehdotin meidän pomolle tota vaihtoa ja hän sanoi että onnistuu! Tunsin ennestään jo Hollannista paljon ihmisiä jotka tuolla leirillä olivat töissä, raksaporukkalaisten lisäksi tietty. Ja muutenkin vaihtelu virkistää, halusin kovasti nähdä minkälaista tuolla leirillä olisi olla. Monilta olin kuullut että nämä kaksi leiriä ovat aika erilaisia, että Espanjan puolella olisi rauhallisempaa ja enemmän porukkaa (varsinkin tyttöjä) jotka olivat yhtä lailla innoissaan surffauksesta kuin minä.
Tiistain San Sebastianin reissun yhteydessä vaihdoin sitten reiluksi viikoksi maisemia ja siitä kerron enemmän seuraavalla kerralla!
tiistai 25. syyskuuta 2012
Kesäkertomuksia osa 1
Hellou kaikki pitkästä aikaa! Kesä vierähti Ranskassa rannalla ilman tietokonetta ja nettiä, joten blogikin on ollut hiljaisena. En tuolla puhelimella jaksanut nettikahvilassa alkaa näpyttelemään mitään pidempiä tekstejä. Eli nyt sitten tulee koko kesän stoorit tänne blogiin, varmaankin 3 tai 4 "jaksossa". Tässä ekassa osassa ajattelin kertoilla ekan kuukauden jutut, jolloin porukalla rakenneltiin noi surffileirit tuolla.
Eli siis, olin koko kesän Surf&Beachcamps surffileirillä Molietsissa, Ranskan länsirannikolla töissä. Muutama tunti töitä päivässä ylläpitoa ja ruokaa+juomaa vastaan, ei huono diili! Lähtöpäivä oli 27.5., koska osallistuin ihan alusta, leirien rakentamisesta asti. Tapaamispaikka oli Antwerpenissa, Belgiassa, leirit kun omistaa belgialainen firma. Toukokuussa meitä lähti 10 hengen porukka matkaan, pakattiin 3 pakettiautollista täyteen ja lähdettiin posottamaan kohti Ranskaa. Saavuttiin vasta iltamyöhällä perille joten leirintäalueelle, jossa leiri sijaitsisi, ei enää päästy. Noh, onneksi osa porukasta oli jo vuosia tehnyt hommia tuolla joten he tunsivat paikallisen raflan omistajan jonka yläkertaan kaikki kundit menivät ja minä ja Celine jäätiin autoon nukkumaan.
Rakennusvaiheessa porukka oli pääasiassa belgialaisia, muutama hollantilainen ja ylläripylläri, kaksi suomalaista kundia, Waltteri ja Elvis! Oli tosi hauska heti ekana iltana tavata Waltsu, joka oli tullut lentäen paikalle ja jauhaa suomeksi juttuja!
Aamulla kohmeloisena kömmittiin autosta ja ajettiin leirintäalueelle leipomon kautta. Pojilla kävi pieni haveri siinä vastaanoton edessä. Autot oli pienessä mäessä ja ilmeisesti niin täynnä että edellä oleva paku lähti valumaan ja posahti toisen nokkaan niin että sivuikkuna meni rikki ja peltiä ruttuun. Outs, hyvä alku! Onneksi henkilövahingoilta vältyttiin ja (vuokra)autossakin oli hyvä vakuutus. Yhdeksältä päästiin vihdoin alueelle sisään ja katsastamaan paikat.
Olen muutaman kerran noilla meidän aikaisemmilla reissuilla ollut tällä leirillä käymässä joten periaatteessa tiesin mikä meitä odottaisi mutta silti oli aika lohdutonta nähdä pelkkää tyhjää hiekkaa ja kuvitella mitä kaikkea siihen pitäisi vielä rakentaa! Hommia oli siis luvassa seuraavat pari viikkoa!
Siitä sitten alettiin juttu kerrallaan pykäämään leiriä; pystytettiin isoja telttoja (keittiö, ruokailuteltta, baariteltta jne.) pieniä telttoja ihmisille, rakennettiin miniramppia ja näköalatornia, ja laitettiin bambuaitaa koko homman ympärille. Porukka kasvoi myös päivien kuluessa ja loppujenlopuksi meitä oli melkein parikymmentä, joka kyllä nopeutti asiaa. Ja porukka oli myös aivan mahtava, pitkiä päiviä tehdessä henki vaan parani ja meistä tuli tosi tiivis "perhe". Parissa viikossa saatiin melkeinpä kaikki tehtyä leirillä, mukaanlukien astioiden tiskaus ja muut pikkujutut. Muutamia hyviä bileitäkin mahtui joukkoon, parit synttärit ja kerran ihan muutenkin vain. Loistava alku kesälle!
Molietsin leirin ollessa valmis homma jatkui Espanjan puolella, Zarautsin leirin rakentamisella. Tolla puljulla on yhteensä 3 leiriä, Moliets ja Capbreton Ranskassa, ja Zarauts Espanjassa. Zarauts on parin tunnin ajomatkan päässä Molietsista ja saavuttiin sinne mukavasti sateen saattelemana. Zarautsissa oli tänä kesänä ekaa kertaa leirin lisäksi myös Surflodge, eli huoneistot joihin ihmiset voivat varailla lomia. Raksauksen ajan saatiin majailla siellä, koska se lodgekin piti vielä sisustaa ja valmistella kauteen ja oli kyllä kiva nukkua taas kunnon sängyssä ja asua talossa :) Loppukesä tulisi kuitenkin vietettyä teltassa hiekan keskellä!
Zarauts oli todella kiva paikka olla. Pieni kaupunki jossa on paikallistakin elämää, paljon ihania tapasbaareja ja kahviloita ja upea rantabulevardi jota pitkin oli iltaisin tosi kiva kävellä tai skeitata. Ehdittiin molemmissa paikoissa myös surffata rakentamisen ohella, ja yleissääntö olikin ettei siihen tarvitse lupia kysellä vaan jos on hyviä aaltoja niin mennään kaikki yhdessä surffaamaan!
Zarautsin rakentaminen oli paljon helpompi nakki kuin Molietsin. Ensinnäkin leiri on paljon pienempi, ja osa jutuista oli edellisvuodesta edelleen pystyssä. Pystyttiin siis ottamaan rennosti ja yksi vapaapäiväkin saatiin pitää (johtui ehkä myös siitä että oltiin oltu ulkona edellisiltana ja kaikilla oli hiukka kohmeinen olo :)) Ehdittiin myös enemmän aikaa käyttää pieniin yksityiskohtiin ja koristeluihin joka oli tosi kivaa, sai käytellä mielikuvitusta ihan vapaasti :)
Pari viikkoa hujahti myös tuolla nopeasti, päivät rakennellen ja illat lodgella hengaillessa ja kaupungin yöstä nauttien. Viimeisenä iltana oli vielä firman sponssaama grilli-ilta ja lauantaina osa porukasta jäi Zarautsiin kesäksi, minä ja muutamat muut lähdettiin kohti Molietsia ja kesän ekoja vieraita ja loput lähti vielä rakentamaan Capbretonin leiriä.
Seuraavassa osassa ekoista "oikeista" viikoista. Koitan myös saada mahdollisimman pian kaikki kuvat käytyä läpi ja nettiin, ja laitan sitten tännekin linkin niihin.
Eli siis, olin koko kesän Surf&Beachcamps surffileirillä Molietsissa, Ranskan länsirannikolla töissä. Muutama tunti töitä päivässä ylläpitoa ja ruokaa+juomaa vastaan, ei huono diili! Lähtöpäivä oli 27.5., koska osallistuin ihan alusta, leirien rakentamisesta asti. Tapaamispaikka oli Antwerpenissa, Belgiassa, leirit kun omistaa belgialainen firma. Toukokuussa meitä lähti 10 hengen porukka matkaan, pakattiin 3 pakettiautollista täyteen ja lähdettiin posottamaan kohti Ranskaa. Saavuttiin vasta iltamyöhällä perille joten leirintäalueelle, jossa leiri sijaitsisi, ei enää päästy. Noh, onneksi osa porukasta oli jo vuosia tehnyt hommia tuolla joten he tunsivat paikallisen raflan omistajan jonka yläkertaan kaikki kundit menivät ja minä ja Celine jäätiin autoon nukkumaan.
Rakennusvaiheessa porukka oli pääasiassa belgialaisia, muutama hollantilainen ja ylläripylläri, kaksi suomalaista kundia, Waltteri ja Elvis! Oli tosi hauska heti ekana iltana tavata Waltsu, joka oli tullut lentäen paikalle ja jauhaa suomeksi juttuja!
Aamulla kohmeloisena kömmittiin autosta ja ajettiin leirintäalueelle leipomon kautta. Pojilla kävi pieni haveri siinä vastaanoton edessä. Autot oli pienessä mäessä ja ilmeisesti niin täynnä että edellä oleva paku lähti valumaan ja posahti toisen nokkaan niin että sivuikkuna meni rikki ja peltiä ruttuun. Outs, hyvä alku! Onneksi henkilövahingoilta vältyttiin ja (vuokra)autossakin oli hyvä vakuutus. Yhdeksältä päästiin vihdoin alueelle sisään ja katsastamaan paikat.
Olen muutaman kerran noilla meidän aikaisemmilla reissuilla ollut tällä leirillä käymässä joten periaatteessa tiesin mikä meitä odottaisi mutta silti oli aika lohdutonta nähdä pelkkää tyhjää hiekkaa ja kuvitella mitä kaikkea siihen pitäisi vielä rakentaa! Hommia oli siis luvassa seuraavat pari viikkoa!
Siitä sitten alettiin juttu kerrallaan pykäämään leiriä; pystytettiin isoja telttoja (keittiö, ruokailuteltta, baariteltta jne.) pieniä telttoja ihmisille, rakennettiin miniramppia ja näköalatornia, ja laitettiin bambuaitaa koko homman ympärille. Porukka kasvoi myös päivien kuluessa ja loppujenlopuksi meitä oli melkein parikymmentä, joka kyllä nopeutti asiaa. Ja porukka oli myös aivan mahtava, pitkiä päiviä tehdessä henki vaan parani ja meistä tuli tosi tiivis "perhe". Parissa viikossa saatiin melkeinpä kaikki tehtyä leirillä, mukaanlukien astioiden tiskaus ja muut pikkujutut. Muutamia hyviä bileitäkin mahtui joukkoon, parit synttärit ja kerran ihan muutenkin vain. Loistava alku kesälle!
Molietsin leirin ollessa valmis homma jatkui Espanjan puolella, Zarautsin leirin rakentamisella. Tolla puljulla on yhteensä 3 leiriä, Moliets ja Capbreton Ranskassa, ja Zarauts Espanjassa. Zarauts on parin tunnin ajomatkan päässä Molietsista ja saavuttiin sinne mukavasti sateen saattelemana. Zarautsissa oli tänä kesänä ekaa kertaa leirin lisäksi myös Surflodge, eli huoneistot joihin ihmiset voivat varailla lomia. Raksauksen ajan saatiin majailla siellä, koska se lodgekin piti vielä sisustaa ja valmistella kauteen ja oli kyllä kiva nukkua taas kunnon sängyssä ja asua talossa :) Loppukesä tulisi kuitenkin vietettyä teltassa hiekan keskellä!
Zarauts oli todella kiva paikka olla. Pieni kaupunki jossa on paikallistakin elämää, paljon ihania tapasbaareja ja kahviloita ja upea rantabulevardi jota pitkin oli iltaisin tosi kiva kävellä tai skeitata. Ehdittiin molemmissa paikoissa myös surffata rakentamisen ohella, ja yleissääntö olikin ettei siihen tarvitse lupia kysellä vaan jos on hyviä aaltoja niin mennään kaikki yhdessä surffaamaan!
Zarautsin rakentaminen oli paljon helpompi nakki kuin Molietsin. Ensinnäkin leiri on paljon pienempi, ja osa jutuista oli edellisvuodesta edelleen pystyssä. Pystyttiin siis ottamaan rennosti ja yksi vapaapäiväkin saatiin pitää (johtui ehkä myös siitä että oltiin oltu ulkona edellisiltana ja kaikilla oli hiukka kohmeinen olo :)) Ehdittiin myös enemmän aikaa käyttää pieniin yksityiskohtiin ja koristeluihin joka oli tosi kivaa, sai käytellä mielikuvitusta ihan vapaasti :)
Pari viikkoa hujahti myös tuolla nopeasti, päivät rakennellen ja illat lodgella hengaillessa ja kaupungin yöstä nauttien. Viimeisenä iltana oli vielä firman sponssaama grilli-ilta ja lauantaina osa porukasta jäi Zarautsiin kesäksi, minä ja muutamat muut lähdettiin kohti Molietsia ja kesän ekoja vieraita ja loput lähti vielä rakentamaan Capbretonin leiriä.
Seuraavassa osassa ekoista "oikeista" viikoista. Koitan myös saada mahdollisimman pian kaikki kuvat käytyä läpi ja nettiin, ja laitan sitten tännekin linkin niihin.
torstai 24. toukokuuta 2012
polttaaaa
..kesäkatu kuuma! Hollannissa on kesä, juuri sopivasti tällä vikalla viikolla kun oon täällä ja oon ihan vapailla! Parvekkeesta on tullut nautittua ja hiukan väriäkin on tullut pintaan. Ettei fransmannit ihan sokaistu kun pompin ekan kerran rannalle :)
Tänään on ollut varmaankin noin +30 astetta, parvekkeelle ei tuullut ollenkaan (ei kyllä muutenkaan pahemmin..) joten siellä oli liian kuuma olla. Hengailin siis sisällä ja jumppailin ajan kuluksi kun ei oikeen toi lenkilllekään lähtö tuntunut hyvältä tässä helteessä.
Iltapäivä mukavasti terdella istuen entisen työkaverin kanssa ja avot, mukava päivä melkein pulkassa :)
Tänään on ollut varmaankin noin +30 astetta, parvekkeelle ei tuullut ollenkaan (ei kyllä muutenkaan pahemmin..) joten siellä oli liian kuuma olla. Hengailin siis sisällä ja jumppailin ajan kuluksi kun ei oikeen toi lenkilllekään lähtö tuntunut hyvältä tässä helteessä.
Iltapäivä mukavasti terdella istuen entisen työkaverin kanssa ja avot, mukava päivä melkein pulkassa :)
tiistai 22. toukokuuta 2012
Woooppsie
Ups, hiljaista pidellyt! No se johtuu siitä kun oli niin kivaa ja menoa Suomessa koko ajan kun siellä olin!
Säät suosi, kaverit suosi ja perhekin suosi eli ihan nappireissu! Kova ikävä tulee taas mutta sitä lievittää varmana tää kesän seikkailu Ranskassa! SUnnuntaina lähtö ja hiukan jo jännittää! Ja jännittää myös miten monta kymmentä kiloa tavaraa saan mukaan! Pitää hillitä kyllä ainakin vaatteiden määrässä, mutta siihen päälle tulee vielä surffilauta, makuupussi ja alusta, skeittilauta, kameralaukku ja mitä vielä...Kääk!
Kohta pääsette siis seurailemaan Ranskan seikkailuja...
Säät suosi, kaverit suosi ja perhekin suosi eli ihan nappireissu! Kova ikävä tulee taas mutta sitä lievittää varmana tää kesän seikkailu Ranskassa! SUnnuntaina lähtö ja hiukan jo jännittää! Ja jännittää myös miten monta kymmentä kiloa tavaraa saan mukaan! Pitää hillitä kyllä ainakin vaatteiden määrässä, mutta siihen päälle tulee vielä surffilauta, makuupussi ja alusta, skeittilauta, kameralaukku ja mitä vielä...Kääk!
Kohta pääsette siis seurailemaan Ranskan seikkailuja...
 |
| Suomen kesä aluillaan <3 |
 |
| Mintun pitäisi karkottaa hyttysiä? Kävi se mojitoihinkin hyvin :) |
 |
| Pena ja Bertusconi! |
 |
| Kärtsy nukkuu, ei saa häiritä! |
 |
| zzzzz |
tiistai 1. toukokuuta 2012
Queensday eli Hollannin vappu!
30.4. täällä juhlitaan Queens day:ta, eli kuningattaren syntymäpäivää. Päivä on itseasiassa hiukan väärä, sillä nykyisen Beatrixin synttärit on joskus alkuvuodesta mutta hänen edeltäjänsä päivä oli huhtikuun vimeinen ja juhlapäivä on päätetty pitää samana...Ihan hyvä päätös sillä mahikset hyvään ilmaan on paljon isommat kuin joskus tammikuussa :)
Koko kuukauden täällä on ollut tosi tosi mälsät ilmat, reilut 10 astetta lämmintä ja sadetta! Ja kuin ihmeen kaupalla, eilen paistoi aurinko ja oli reilut +20 astetta! Veikkaan että monet hollantilaiset tuli eilen uskoon, sillä tänään on taas pilvistä ja viileetä..Mutta parempi niin, sillä mekin päästiin vihdoin ja viimein avamaan grillikausi!
Aattona eli 29. päivä grillailtiin vielä täällä meillä sisällä tolla meidän raglettesysteemillä, mutta kun myöhemmin lähdettiin vielä pubiin oli jo tosi lämmin! Legginseissä ja nahkatakissa tarkeni paremmin kuin hyvin! Aamu valkeni ihanan aurinkoisena ja myöhäisestä kotiintulosta huolimatta oltiin jo ennen kymmentä hereillä..Menin vielä pariksi tunniksi torkkumaan aurinkoon parvekkeelle ja puolilta päivin meillä oli porukalla treffit ruokakaupassa. Olin jopa voidellut kädet ja rinnuksen aurinkorasvalla ja siitä jos mistä tulee kesäfiilis! Rakasta aurinkovoiteen tuoksua, se vie aina jonnekin etelänlomille takaisin! :)
Ruokakauppojen jälkeen tallusteltiin Ray ja Sabinan takapihalle, korkattiin kupliva ja laitettiin grilli tulille! Oi että, kesäfiilis!
Vappupäivän tapaan porukkaa on keskustassa tosi paljon ja joka puolella on erilaisia live-musa esityksiä ja terasseja. Kymmenen aikaan kaikkia alkoi kyllä jo väsyttää ja Erkilläkin on työpäivä tänään joten suunnattiin hyvillä mielin kotiin päin. Onnistunut Queensday!
 |
| Sun is shining!! |
 |
| Kuivaharjoittelua sisällä... |
Aattona eli 29. päivä grillailtiin vielä täällä meillä sisällä tolla meidän raglettesysteemillä, mutta kun myöhemmin lähdettiin vielä pubiin oli jo tosi lämmin! Legginseissä ja nahkatakissa tarkeni paremmin kuin hyvin! Aamu valkeni ihanan aurinkoisena ja myöhäisestä kotiintulosta huolimatta oltiin jo ennen kymmentä hereillä..Menin vielä pariksi tunniksi torkkumaan aurinkoon parvekkeelle ja puolilta päivin meillä oli porukalla treffit ruokakaupassa. Olin jopa voidellut kädet ja rinnuksen aurinkorasvalla ja siitä jos mistä tulee kesäfiilis! Rakasta aurinkovoiteen tuoksua, se vie aina jonnekin etelänlomille takaisin! :)
 |
| kesäfiilis! |
Ruokakauppojen jälkeen tallusteltiin Ray ja Sabinan takapihalle, korkattiin kupliva ja laitettiin grilli tulille! Oi että, kesäfiilis!
 |
| Grillimestari Ray |
 |
| Kuplivaa lasiin! |
Vappupäivän tapaan porukkaa on keskustassa tosi paljon ja joka puolella on erilaisia live-musa esityksiä ja terasseja. Kymmenen aikaan kaikkia alkoi kyllä jo väsyttää ja Erkilläkin on työpäivä tänään joten suunnattiin hyvillä mielin kotiin päin. Onnistunut Queensday!
 |
| Mozzasalaatit.. |
 |
| Kesä voi alkaa :) |
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Hyvän asiakaspalvelun arvo..
Tänään oon kokenut ihan loistavaa asiakaspalvelua. Varmaan koskaan itseasiassa en ole ollut näin tyytyväinen! Ja kyseessä on mun supi-suomalainen puhelinoperaattori Elisa!! Eka hieman taustaa koko jutulle...
Suomenreissulla muutaman (siis ihan oikeasti max. 5) kerran kävin puhelimella netissä katsomassa mailit, facebookin ja bussiaikataulut. Siis hyyyvin vähäistä surffausta! Noh, huhtikuun puolella menin nettipankkiin maksamaan e-laskun, joka normaalisti on muutamia euroja kun en pahemmin täällä tolla suomen numerolla soittele. Järkytyksekseni lasku olikin 110 euroa! Meinasin saada halvauksen ja hiukan selviteltyäni yli 98 euroa laskusta oli tullut niistä muutamasta hikisestä netin selailusta!
En voi(nut) uskoa että megabitit olisi laskettu oikein ja lähetin viestiä asiakaspalveluun, josta tuli hiukka bumerangina takaisin ohjeet tehdä kaikki mitä olin jo tehnyt ja tarkistanut (puheluerittelyt jne..) ja selitys Elisan datapakettien hinnoista! Haloo, se ei ollut mun kysymys! Muutamaa viestiä myöhemmin ohjeistus oli lähettää asia asiakaspalautteisiin tutkittavaksi ja siihen piti sitten liitteenä laittaa puheluerittelyt sun muut ja merkata missä kohdissa olen eri mieltä ja selittää miksi. Ilmeisesti jälkikäteen ei ole mahdollista tarkistaa onko kyseisiä megatavumääriä oikeasti käytetty...Noh pessimistisin ajatuksin laitoin viestin menemään liitteineen.
Tänään aamulla oli inboxissa sitten viestiä takasin ja en meinannut uskoa silmiäni! Asia oli tutkittu ja kaikella todennäköisyydellä lasku oli oikein mutta koska oon ollut niin pitkään heidän asiakkaansa, he laskuttavat vain 20 euroa datasiirrosta! Piti hetki sulatella hämmästystä että onko tämä mahdollista nykymaailmassa?! Kyllä on ja Elisa on nyt kyllä varmistanut tällä yhden tyytyväisen pitkäikäisen asiakkaan!
Kiitos hyville asiakaspalvelijoille ja ymmärtäville firmoille, nyt jaksaa itse taas levittää hyvän palvelun sanomaa omassa työssä :)
Suomenreissulla muutaman (siis ihan oikeasti max. 5) kerran kävin puhelimella netissä katsomassa mailit, facebookin ja bussiaikataulut. Siis hyyyvin vähäistä surffausta! Noh, huhtikuun puolella menin nettipankkiin maksamaan e-laskun, joka normaalisti on muutamia euroja kun en pahemmin täällä tolla suomen numerolla soittele. Järkytyksekseni lasku olikin 110 euroa! Meinasin saada halvauksen ja hiukan selviteltyäni yli 98 euroa laskusta oli tullut niistä muutamasta hikisestä netin selailusta!
En voi(nut) uskoa että megabitit olisi laskettu oikein ja lähetin viestiä asiakaspalveluun, josta tuli hiukka bumerangina takaisin ohjeet tehdä kaikki mitä olin jo tehnyt ja tarkistanut (puheluerittelyt jne..) ja selitys Elisan datapakettien hinnoista! Haloo, se ei ollut mun kysymys! Muutamaa viestiä myöhemmin ohjeistus oli lähettää asia asiakaspalautteisiin tutkittavaksi ja siihen piti sitten liitteenä laittaa puheluerittelyt sun muut ja merkata missä kohdissa olen eri mieltä ja selittää miksi. Ilmeisesti jälkikäteen ei ole mahdollista tarkistaa onko kyseisiä megatavumääriä oikeasti käytetty...Noh pessimistisin ajatuksin laitoin viestin menemään liitteineen.
Tänään aamulla oli inboxissa sitten viestiä takasin ja en meinannut uskoa silmiäni! Asia oli tutkittu ja kaikella todennäköisyydellä lasku oli oikein mutta koska oon ollut niin pitkään heidän asiakkaansa, he laskuttavat vain 20 euroa datasiirrosta! Piti hetki sulatella hämmästystä että onko tämä mahdollista nykymaailmassa?! Kyllä on ja Elisa on nyt kyllä varmistanut tällä yhden tyytyväisen pitkäikäisen asiakkaan!
Kiitos hyville asiakaspalvelijoille ja ymmärtäville firmoille, nyt jaksaa itse taas levittää hyvän palvelun sanomaa omassa työssä :)
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Juoksentelua
Viikko sitten sunnuntaina oli kevään Run Fit-ryhmän huipennus eli Rotterdamin maratonin yhteydessä järjestetty 10 kilometrin kisa. Odotin innolla, sillä juostiin tiistaina sama reitti, ja selviydyin yli odotusteni, joten nyt olin jo lähdössä ihan aikaa tavoittelemaan! Tavoitteenani oli juosta 50-55 minuutissa. Sää ei ollut (ainakaan katsojille) kovinkaan hyvä, kylmää ja harmaata. Onneksi sentään oli luvattu kuivaa keliä.
Juokseminen sujui hyvin ryysiksestä huolimatta. En tiedä kuinka monta starttilupaa oli tohon 10 kilometrin matkalle jaettu mutta tungosta oli! Ja reitillä mentiin monta kertaa leveältä kadulta kapealle joten pullonkaula-efekti tapahtui ja sai kyllä pujotella että pysyin aikatavoitteessa. Yks meidän porukasta tuupattiin jopa puskaan kun jollain oli niin kiire! Ei se nyt sentään niin vakavaa ole...
Maaliin selvisin 55 minuutin ajassa johon oon tosi tyytyväinen! Ilman tungosta aika ois varmasti ollut nopeampi joten näillä olosuhteilla hyvin meni :) Sain hienon mitalinkin hehe!
 |
| Harmaa taivas! |
 |
| Lähdössä oli muutama muukin juoksija... |
 |
| Tuolla se starttiviiva häämöttää.... |
 |
| 9 kilsan kohdalla jaksoi vielä hymyillä :) |
Venyttelyiden jälkeen singahdin kotiin suihkuun ja ehostautumaan ja mentiin vielä porukalla katsomaan maratonia ja jakamaan juoksijoille banaaneja. Oli mahtavaa kannustaa porukkaa jotka kaikesta huolimatta jumbosijallakin jatkoivat matkaa, juosten tai kävellen. Ajasta viis, sisulla vaan loppuun asti :) Sinniteltiin itekin loppuu asti, sillä oli kylmä! Ihan kreisiä koska vuosi sitten samassa tapahtumassa hengailtiin t-paitasillaan. Nyt harmitti ettei tullut laitettua legginsejä farkkujen alle =D Käytiin nopsaan kotona ja lähdettiin kohti Utrechtiä ja Ben Howardin keikkaa, joka oli muuten jälleen ihan loistava!
 |
| Maratoonareita ei enää 40k kohdalla hymyilyttänyt... |
Benin keikasta oisin halunnut laittaa kuvakoosteen, mutta jostain syystä nää mun puhelimella otetut kuvat näkyy täällä blogissa tosi huonolaatuisina..Sumeina ja epätarkkoina. Harmillista! Ens kerralla otan kunnon kameran mukaan :)
lauantai 14. huhtikuuta 2012
Ben Ben Ben!
Viikonloppu alkoi eilen oikein mukavasti mun suuren idolin Ben Howardin keikalla. Eilen oli kolmas kerta kun näin hänet livenä ja ei se taika mihinkään oo hävinnyt! Uskomattoman lahjakas laulaja ja kitaransoittaja, bändistä puhumattakaan!! Kaikki instrumentit raudanlujasti hanskassa! Ilo katsoa ja kuunnella!
Huomenna sunnuntaina mennään isommalla porukalla Benin toiselle keikalle kunhan oon eka juossut Rotterdamin maratonin yhteydessä järkättävän 10 kilometrin kisan. Tiistaina taittui kymppi jo alle tunnin, saa nähä paraneeko aika siitä :)
Huomenna sunnuntaina mennään isommalla porukalla Benin toiselle keikalle kunhan oon eka juossut Rotterdamin maratonin yhteydessä järkättävän 10 kilometrin kisan. Tiistaina taittui kymppi jo alle tunnin, saa nähä paraneeko aika siitä :)
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Kesäksi uusia tuulia
Oon viime viikkoina vihdoin laittanut pyörät pyörimään ja alkanut muuttaa tätä tylsää tilannetta. Ensinnäkin olen ottanut loparit töistä! Tämä kuu on viimeinen kuukausi ja 29.4. on siis vika työpäivä! (30. pvä on juhlapäivä niin ollaan kiinni...) Ja voin sanoa että jotenkin ihan uskomaton helpotus! Ehkä kun tota päätöstä on jo pidempään vatvonut niin helpotti kun vihdoin sain päätöksen aikaiseksi. Jännitti kyllä töissä pomolle ilmoittaa että dulidoukkii! Ja ei ne kauheen iloisia olleet, joka päivä kyselee edelleenkin et oonko nyt ihan varma haha! Joo, oon ihan varma! Tänä kesänä haluan ottaa hiukan irti ja tehdä jotain aivan muuta kuin rakennella uraa fitness- ja kuntosalimaailmassa! Sori!
Tähän ihan muun tekemiseen kuuluu ajatus lähteä surffileirille kesäksi töihin! Oon jo aika pitkään halunnut sen tehdä ja nyt itseasiassa Erkki tuli ajatuksen kanssa että miksen lähtisi? Hämmästyin kyllä hiukan ja heti aloin huolestua vuokrasta ja kämpästä ja että eikö sitä haittaa?? Mutta tavalliseen simppeliin tapaansa vastaukseksi tuli että "jossainhan mun on anyway asuttava ja kunhan tuun talveksi takaisin pitämään sen lämpimänä" Uskomatonta! ja kuulemma on silläkin sitten hyvä tekosyy pitää muutama pidennetty viikonloppu vapaata ja tulla aurinkoon käymään :)
Laitoinkin sit viestiä muutamille tutuille jotka noilla leireillä on useampana vuotena olleet töissä ja nyt hiukan odotellaan mitä tulee takaisin. Uskoisin kyllä että joku hanslankarin paikka löytyy pariksi kuukaudeksi :) Uneksin jo parantuneista surffitaidoista ja loppukesän rusketuksesta x) Eli peukut pystyyn ja sormet ristiin!
Eli siis kaikenlaista tässä on tapahtumassa! Muutama viikko enää töitä (joka päivä tuntuu muuten rankemmalta haha!) ja toukokuu rentoa lomaa täällä ja Suomessakin ja kesäkuun alussa jos kaikki hyvin menee, kohti aaltoja ja aurinkoa!
IHanaa kun on jotain aivan uutta ja tuntematonta edessä!! :)
Hauskaa päivää <3
Tähän ihan muun tekemiseen kuuluu ajatus lähteä surffileirille kesäksi töihin! Oon jo aika pitkään halunnut sen tehdä ja nyt itseasiassa Erkki tuli ajatuksen kanssa että miksen lähtisi? Hämmästyin kyllä hiukan ja heti aloin huolestua vuokrasta ja kämpästä ja että eikö sitä haittaa?? Mutta tavalliseen simppeliin tapaansa vastaukseksi tuli että "jossainhan mun on anyway asuttava ja kunhan tuun talveksi takaisin pitämään sen lämpimänä" Uskomatonta! ja kuulemma on silläkin sitten hyvä tekosyy pitää muutama pidennetty viikonloppu vapaata ja tulla aurinkoon käymään :)
Laitoinkin sit viestiä muutamille tutuille jotka noilla leireillä on useampana vuotena olleet töissä ja nyt hiukan odotellaan mitä tulee takaisin. Uskoisin kyllä että joku hanslankarin paikka löytyy pariksi kuukaudeksi :) Uneksin jo parantuneista surffitaidoista ja loppukesän rusketuksesta x) Eli peukut pystyyn ja sormet ristiin!
Eli siis kaikenlaista tässä on tapahtumassa! Muutama viikko enää töitä (joka päivä tuntuu muuten rankemmalta haha!) ja toukokuu rentoa lomaa täällä ja Suomessakin ja kesäkuun alussa jos kaikki hyvin menee, kohti aaltoja ja aurinkoa!
IHanaa kun on jotain aivan uutta ja tuntematonta edessä!! :)
Hauskaa päivää <3
torstai 29. maaliskuuta 2012
Kesäisiä fiiliksiä
Vatsataudit on onneks nyt sairasteltu ja siinä lähtikin noin 4kg painoa! Ei edes uudet farkut kiristä enää...sairastellessa oli onneks edes hyvät ilmat. Pystyin istumaan auringossa partsilla!
Tämä viikko on ollut taas normaalia, töihinki oon taas selvinnyt ja treenirytmiin oon koittanut palata. Vaikka ne kilot jotka lähti oli mitä varmimmin lihasta eikä suinkaan rasvaa. Sen verta on nimittäin voimat poissa! Juoksulenkki oli ihan karseeta ja punttiskaan ei ihan vanhaan malliin sujunut. Harmillista koska aloin just olemaan aikas timmissä kunnossa! Eikun hiljalleen taas rakentamaan ja 15. päivä pitäis se 10 kilsan lenkki kunnialla juosta :)
Tällä viikolla täällä on saanut nauttia ihanasta kevätsäästä!! Eilen lämpötila lähenteli jo 20 astetta ja meidän partsilla oli varmasti reilusti lämpimämpää!! Mielialakin oli heti aaaaivan toinen :) ja tänään kattelin että ihan kuin ois naamaankim tarttunut väriä, wohooo!
Tämä viikko on ollut taas normaalia, töihinki oon taas selvinnyt ja treenirytmiin oon koittanut palata. Vaikka ne kilot jotka lähti oli mitä varmimmin lihasta eikä suinkaan rasvaa. Sen verta on nimittäin voimat poissa! Juoksulenkki oli ihan karseeta ja punttiskaan ei ihan vanhaan malliin sujunut. Harmillista koska aloin just olemaan aikas timmissä kunnossa! Eikun hiljalleen taas rakentamaan ja 15. päivä pitäis se 10 kilsan lenkki kunnialla juosta :)
Tällä viikolla täällä on saanut nauttia ihanasta kevätsäästä!! Eilen lämpötila lähenteli jo 20 astetta ja meidän partsilla oli varmasti reilusti lämpimämpää!! Mielialakin oli heti aaaaivan toinen :) ja tänään kattelin että ihan kuin ois naamaankim tarttunut väriä, wohooo!
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Elämä voittaa!
Onneksi eilinen on ohitse! Illalla alkoi olla jo parempi olo ja sain ihan hyvin nukutuksi. Tänään on muuten ollut ihan hyvä olo, vaan aika tööt kun eilen ei pahemmin mitään saanut syötyä tai juotua. Oonkin ottanut suht rauhassa vaan kotona, tankkaillut nestettä ja syönytkin ihan normisti. Vatsataudit on ihan hirveitä ja tää oli kyllä varmaan pahin mitä on koskaan ollut! Varsinkin yhdistettynä vielä arkaan ikeneen ja kiristäviin tikkeihin tuolla suun takaosassa. Ehkä joku bakteeri ja siihen yhdistettynä antibiootit jotka sain tota hammasleikkausta varten tekivät tehtävänsä ja meni pakki ihan sekaisin!
Loma Suomessa meni siis tosi hyvin...Paljon tuli kavereita nähtyä, kävin laskemassakin ja kaikki sujui mäessä hyvin, osasin edelleen muutamat perustemput joten fiilis oli hyvä! Kait ne opitut perusasiat aina tuolla jossain selkärangassa pysyy :) Sen lisäks kävin kavereiden sekä sisarusten kanssa ulkona, siskosten kanssa oli "pilkkikisat", mutta pilkkimisen sijaan mentiin Flamingoon keilaamaan. Se keilarata siellä oli tosi tosi kiva! Ja oli superhauska ilta vaikka hävisinkin :(
Muuten meni aika rattoisasti sosialisoidessa, kampaajalla (ihanaa, oma kampaaja pitkästä aikaa!!) ja shoppaillessa sekä ihan vaan kotona ollessa. Ehkä liiankin hyvä reissu koska kyllä takasin palaaminen on ollut VAIKEAA! Samantien jotenkin tosi ikävä jo kaikkia ja kun uusien töidenkään etsiminen ei oikein edisty tuntuu vähän kuin ois umpikujassa..Mutta eiköhän se tästä, pitää vaan nostaa pää pystyyn ja veikkaan et jos pian joku uusi työpaikka löytyis niin kaikki muutkin jutut alkais vaikuttaa aurinkoisemmilta. Ja onhan kesäkin tulossa :)
Tänään pääsin jo ekaa kertaa partsille nauttimaa auringosta! Varjossa oli varmaan vain hiukan yli 10 astetta mutta meidän parveke, joka on suoraan etelään, on niin hyvin tuulesuojainen että siinä kelpas kyllä kölliä! En ihan t-paidalla uskaltanut mutta kuitenkin :) Ehkä tässä pikkuhiljaa sais jotain väriä taas naamaan kun on niiin kalpee!
Sellaista täällä siis, huomenna alkaa työviikko, toivottavasti se menis nopeesti, ja toivottavasti joku työhakemuksista tärppäis!
Halit kaikille!!
Loma Suomessa meni siis tosi hyvin...Paljon tuli kavereita nähtyä, kävin laskemassakin ja kaikki sujui mäessä hyvin, osasin edelleen muutamat perustemput joten fiilis oli hyvä! Kait ne opitut perusasiat aina tuolla jossain selkärangassa pysyy :) Sen lisäks kävin kavereiden sekä sisarusten kanssa ulkona, siskosten kanssa oli "pilkkikisat", mutta pilkkimisen sijaan mentiin Flamingoon keilaamaan. Se keilarata siellä oli tosi tosi kiva! Ja oli superhauska ilta vaikka hävisinkin :(
Muuten meni aika rattoisasti sosialisoidessa, kampaajalla (ihanaa, oma kampaaja pitkästä aikaa!!) ja shoppaillessa sekä ihan vaan kotona ollessa. Ehkä liiankin hyvä reissu koska kyllä takasin palaaminen on ollut VAIKEAA! Samantien jotenkin tosi ikävä jo kaikkia ja kun uusien töidenkään etsiminen ei oikein edisty tuntuu vähän kuin ois umpikujassa..Mutta eiköhän se tästä, pitää vaan nostaa pää pystyyn ja veikkaan et jos pian joku uusi työpaikka löytyis niin kaikki muutkin jutut alkais vaikuttaa aurinkoisemmilta. Ja onhan kesäkin tulossa :)
Tänään pääsin jo ekaa kertaa partsille nauttimaa auringosta! Varjossa oli varmaan vain hiukan yli 10 astetta mutta meidän parveke, joka on suoraan etelään, on niin hyvin tuulesuojainen että siinä kelpas kyllä kölliä! En ihan t-paidalla uskaltanut mutta kuitenkin :) Ehkä tässä pikkuhiljaa sais jotain väriä taas naamaan kun on niiin kalpee!
Sellaista täällä siis, huomenna alkaa työviikko, toivottavasti se menis nopeesti, ja toivottavasti joku työhakemuksista tärppäis!
Halit kaikille!!
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Takasin arjessa, ja millä tavalla..
Suomen-loma meni tuttuun tapaan liian nopeesti. Mutta oli kyllä aivan mahtiloma, tarpeeksi aikaa nähdä kaikkia ja kuitenkin ottaa rennosti koirien kanssa sohvalla :)
Tää viikko on ollut kyl aika rankka jälleen palata tänne "arkeen", varsinkin töihin. Maistuu eniten puulta koskaan! Ja nyt viikonloppuna leikatun viisaudenhampaan lisäksi mulla on ollut sellainen vatsatauti ettei mitään järkeä, koko päivänä ei mikään ole pysynyt sisällä ja molemmista päistä vaan vetenä ulos...Ei kivaa! Nyt on alkanut elämä jo voittaa mutta on kyllä edelleen tosi hutera olo...Eli pidemmittä puheitta painun nukkumaan ja toivottavasti huomenna on parempi olo! (onneksi on ainakin vapaapäivä, ei tarvii mihinkään lähteä...)
Palaan astialle kun vointi on parempi, hyvää yötä!
Tää viikko on ollut kyl aika rankka jälleen palata tänne "arkeen", varsinkin töihin. Maistuu eniten puulta koskaan! Ja nyt viikonloppuna leikatun viisaudenhampaan lisäksi mulla on ollut sellainen vatsatauti ettei mitään järkeä, koko päivänä ei mikään ole pysynyt sisällä ja molemmista päistä vaan vetenä ulos...Ei kivaa! Nyt on alkanut elämä jo voittaa mutta on kyllä edelleen tosi hutera olo...Eli pidemmittä puheitta painun nukkumaan ja toivottavasti huomenna on parempi olo! (onneksi on ainakin vapaapäivä, ei tarvii mihinkään lähteä...)
Palaan astialle kun vointi on parempi, hyvää yötä!
torstai 1. maaliskuuta 2012
L-O-M-A-A-A!!
Loma on alkanut!! Työpäivä lusittu jo kauan aikaa sitten, kamat suurinpiirtein pakattu ja fiilis on jo lentokentällä! Kohta nähdään :)
tiistai 28. helmikuuta 2012
Kahvi, kaffe, koffie, coffee...
Oon aikalailla kahvi-addikti...Tai en ehkä addikti, mutta nautiskelija. Pystyn menemään päivän ilman kahvia mutta mielelläni juon kupin tai pari. Varsinkin kun kotona on turhamainen Nespresso-masiina jolla saa kätevästi sen yhden kupin aamuisin. Vain George puuttuu...;)
maanantai 27. helmikuuta 2012
What to do...
Työasiat taas ahdistelee...Oon pitkästä aikaa viime viikolla katsellut vapaita paikkoja, ja jotain ihan mielenkiintoista nyt onkin löytynyt mutta silti ei oikein mitään sellasta joka iskisi heti että toi on se mun työ! Ärsyttävää...Nykyisessä työssä motivaatio ja huvitus laskee päivä päivältä alemmas, vaikka tiedossa onkin lähiaikoina mitä luultavimmin ylennys. Mutta silti, ei toi työ ja ala oikein mua varten ole! Mahdollinen ylennys nyt on ainoa syy miksi vielä jatkan, sen avulla ehkä sitten tulevaisuudessa ois parempia mahdollisuuksia. OIs vaan ihanaa löytää sellainen työ joka puhuttelisi itteä...Ehkei se kaikkein parhaiten ansaitseva mutta se, jossa tuntuisi kivalta olla ja jonne ois aina hauska mennä. Maybe some day....
Viikonloppu muuten oli tosi kiva. Olin perjantaina vapaalla ja aamu alkoi joogatunnilla, josta suuntasin kuntosalille treenaamaan. Hyvä päivän alku! Hathajooga, jota nyt oon jonkin verran tehnyt, on hyvä aloittelijajooga. Rauhallinen tahti ja keskitytään perusasentoihin (asanoihin), hengitystekniikkaan ja hiukan menditaatioonkin. Olo ja mieli on virkeä sen jälkeen :) Kuntosalitreenin jälkeen kävin vielä kahvilla yhden työkaverin kanssa ja siitä suunta nopsaan kotiin koska illalla mun piti jo olla Haagissa. Joku aika sitten ilmoittauduin vapaaehtoiseksi jeesaamaan Hollannin surffiyhdistystä tän vuoden Hollannin mestaruuskisoissa. Kokous oli ensimmäinen jossa hiukan käytiin läpi kaikkea mitä hommaan saattaisi kuulua ja oli ihan hauska tutustua uusiin ihmisiin surffin parissa ja päästä oman harrastuksenkin kanssa hiukan aktiivisemmaksi.
Lauantai oli taas ikävä kyllä työpäivä, mutta illasta mun Haarlemissa asuva kaveri oli tulossa poikaystävänsä kanssa vierailulle. Ei oltu hetkeen taas nähty joten oli hauskaa vaihtaa kuulumisia, syödä ittensä ihan ähkyyn ja sen jälkeen vielä käväistä pubissa! Hyvien yöunien jälkeen brunssi/aamupala ja kaupungille kiertelemään. Shoppailut on pannassa mutta oli tosi kiva ihan muuten vain palloilla tuolla keskustassa ja käydä syömässä maailman parhaat omenatortut ;) Nam nam!
Nyt on taas maanantai, mutta onneksi tosi lyhyt työviikko. Huomenna oon vapaa ja perjantaiaamuna lennän jo Suomeen! LOMA, ihanaa!! Pian siis nähdään! :)
Mukavaa viikkoa kaikille!
Viikonloppu muuten oli tosi kiva. Olin perjantaina vapaalla ja aamu alkoi joogatunnilla, josta suuntasin kuntosalille treenaamaan. Hyvä päivän alku! Hathajooga, jota nyt oon jonkin verran tehnyt, on hyvä aloittelijajooga. Rauhallinen tahti ja keskitytään perusasentoihin (asanoihin), hengitystekniikkaan ja hiukan menditaatioonkin. Olo ja mieli on virkeä sen jälkeen :) Kuntosalitreenin jälkeen kävin vielä kahvilla yhden työkaverin kanssa ja siitä suunta nopsaan kotiin koska illalla mun piti jo olla Haagissa. Joku aika sitten ilmoittauduin vapaaehtoiseksi jeesaamaan Hollannin surffiyhdistystä tän vuoden Hollannin mestaruuskisoissa. Kokous oli ensimmäinen jossa hiukan käytiin läpi kaikkea mitä hommaan saattaisi kuulua ja oli ihan hauska tutustua uusiin ihmisiin surffin parissa ja päästä oman harrastuksenkin kanssa hiukan aktiivisemmaksi.
Lauantai oli taas ikävä kyllä työpäivä, mutta illasta mun Haarlemissa asuva kaveri oli tulossa poikaystävänsä kanssa vierailulle. Ei oltu hetkeen taas nähty joten oli hauskaa vaihtaa kuulumisia, syödä ittensä ihan ähkyyn ja sen jälkeen vielä käväistä pubissa! Hyvien yöunien jälkeen brunssi/aamupala ja kaupungille kiertelemään. Shoppailut on pannassa mutta oli tosi kiva ihan muuten vain palloilla tuolla keskustassa ja käydä syömässä maailman parhaat omenatortut ;) Nam nam!
Nyt on taas maanantai, mutta onneksi tosi lyhyt työviikko. Huomenna oon vapaa ja perjantaiaamuna lennän jo Suomeen! LOMA, ihanaa!! Pian siis nähdään! :)
Mukavaa viikkoa kaikille!
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
Pieniä tekoja ison mailman hyväksi…
Viimeisen vuoden aikana mussa on herännyt pieni ympäristöaktivisti. Tuntuu että ihmiset ei välitä ollenkaan mitä maapallolle ja luonnolle tapahtuu, tärkeintä on oma mukavuus, tavarat ja kulutus. Monilla on hämärtynyt käsitys luonnon merkityksestä ja ehkä medialla on siihen ollut iso osa...Koko ajan uutisoidaan ilmastonmuutoksesta, energian säästöstä ja muusta, varmasti alkaa tulla korvista ulos. Mutta itellä on siis käynyt toisinpäin.
 |
| Kuva Google |
Etenkin ihmisten tekojen vaikutus eläimiin, meriin ja luontoon on alkanut ahdistaa. Kuvat merilinnuista ja delfiineistä jotka on kuolleet siihen että ne on syöneet meressä lilluvia muovipusseja, saastuneet vedet ja kaikki vastaavat jutut on herättäneet. En aio alkaa miksikään aktivistiksi ja saarnata että kaikkien pitäisi alkaa hippeillä, sillä uskon että just sellaisella käytöksellä on melko päinvastainen vaikutus. Aion itse tehdä muutoksen. Tai oonkin jo pikkuhiljaa tehnyt. Ja toivoa että pikkuhiljaa yhä useampi alkaisi myös muuttaa tottumuksiaan. Ja kyse on niin pienistä asioista, viitsimisestä! Pieni viitsiminen on mun mielestä tän meidän maapallon arvoista...Loppupeleissä kun luonto/maapallo antaa meille kaiken elämiseen tarvittavan niin miksi ehdoin tahdoin pilata se.
.jpg) |
| Kuva Google |
Oon aloittanut muovista, muovipusseista, vesipulloista ja niin edelleen. No ensinnäkin täällä euroopassa (ehkä eteläeurooppaa lukuunottamatta) ei pahemmin ole mitään tarvetta pullovedelle! Kraanasta tulee oikein mainiota vettä! Ja jos ostan vesipulloja, ne on kivennäisvettä panttipulloissa. Toinen mitä inhoan nykysin on muovipussit!! Suomessa asuessa muovisille kauppakasseille oli sentään jokin tarkoitus roskapusseina, mutta täällä Hollannissa meillä on isompi roskis johon tarvii siis isompia pusseja, joten kauppakasseista on tullut ihan turhia. Käytän rakkaudella kavereilta läksiäislahjaksi saatua Nikitan kangaskassia kun käyn ruokakaupassa. Vaatekaupoista pusseja on vielä jonkin verran tullut mutta aina jos kysytään haluunko pussin niin sanon ei jos vaan käsilaukkuun tai muuhun mahtuu.
Vaatekauppojen pusseistakaan ei lähiaikoina tuu harmia kun ollaan yhden kaverin kanssa täällä päätetty kesään asti pantata shoppailussa. Mietittiin tuossa yksi ilta vaateasioita ja rahankäyttöä ja molemmat päätyi siihen tulokseen että kaappi pursuaa vaatteita joita ei ees ehdi käyttää. Postasinkin jo aikaisemmin tästä säästöprojektista. Joten sen pituinen se pienille v-mäisille muovipusseille joita ei missään voi käyttää! J Jos mun ansiosta ees yksikin otus säästyy muovipussiin tukehtumiselta oon iloinen!
Toiset kohteet joissa oon alkanut petrata on energian säästäminen ja autoilu. Kotona on jo melkein kaikkialla energiansäästölamput (jotka kyllä joskus on ärsyttävän hitaita syttymään!!), lämmityksessä koitetaan olla fiksuja eikä esimerkiksi keittiössä oo patteri koskaan päällä koska siellä ei kauheen paljon aikaa tule vietettyä, ja etuovesta tuulee anyway niin kovaa sisään että kaikki lämpö menisi vain hukkaan. Makkarissakaan ei pahemmin olla patteria päällä pidetty, ainoastaan kovimmilla pakkasilla kun tuntu et sisällä alkoi olla ihan liian kylmä! Eli siis oikeastaan vaan olohuoneessa on lämmitys standardisti päällä, koska siellä myös eniten aikaa vietetään. Onneks olkkarin ja eteisen välillä on ovi joten lämmöt ei myöskään karkaa. Ja ikkunat on eteiseen eli jos aurinko hiukankaan paistaa on heti paljon lämpimämpää! Eikä tässäkään asiassa oikeestaan pahemmin mukavuudessa tingitä. Olkkarissa on aina mukavan lämmintäJ
Autolla en nykysin pahemmin enää liiku. Junalla pääsen duuniin paljon helpommin ja nopeammin. Ja näillä bensan hinnoilla ei edes kauheesti huvita autoa käynnistellä...Litra 95:a maksaa täällä 1,70€ ! Ihan järkkyä! Junalippukaan ei kauheen halpa ole ja välillä (ainakin jos pakastaa...) junat kulkee miten sattuu mutta toisaalta ei mulla usein ole kiire, jos myöhästyn töistä niin sit myöhästyn, ei siihen maailma kaadu. Ja bensa tulisi anyway varmaan kaksi kertaa kalliimmaksi. Lisäksi saan aamuun mukavasti sen vartin lisäaikaa kun junassa voi esim. Meikkaa! Ja muutenkin koomata, kuunnella musiikkia ja feissaroida. Hollannin ruuhkatkaan ei pahemmin houkuttele ajamaan...Täällä on joka iltapäivä standardiruuhka samaa kokoluokkaa kuin Suomessa oli sen lumimyrskun jäljiltä. Joka päivä? No thanks. Julkisilla kaasuja säästellen siis :)
Kaikkia päivittäisiä pikkujuttuja siis...Säästyy luontoa ja rahaakin. Eikä tässä tarkoitus oo mitenkään jeesustella ja saada ihmisiä kääntymään luonnnonsuojelijoiksi, enemmäkin herättää pientä ajattelua...
Sivusto jossa on 50 pientä vinkkiä päivittäisiin juttuihin, tosi hyvä!
Kaikkien tuntema Panda-sivusto :)
tiistai 14. helmikuuta 2012
 |
| Hyvää ystävänpäivää! |
Itse viettelen päivää kotosalla rauhassa. Mulla on vapaapäivä ja Erwin on työmatkalla Portugalissa...Eli kauheen romanttista ei ole ;) Mutta kuitenkin ihanaa olla rennosti himassa. Kuurasin koko kämpän ja nyt nautiskelin itse tehdystä herkkulounaasta. Runsas vuohenjuustosalaatti ja jälkkäriksi kahvia ja ystävän yllätyspaketissa tullutta Geishaa!
 |
| Nami vuohenjuustosalaatti! |
 |
| Geishaa, hattiwatteja ja kahvia! |
maanantai 13. helmikuuta 2012
Säästöprojekti!
Katoin jokin aika sitten tiliä ja laskeskelin yhteen kuinka paljon kuukaudessa olin käyttänyt mihinkin...Suurimpana yllätyksenä tuli työpäivien aikana ostetut sapuskat ja herkut! Huomaamatta kun päivittäin heittää 5-6 euroa lounaaseen/päivälliseen ja vielä turhiin välipaloihin kuukauden yhteenlasketusta saldosta oli tullut ihan järkky!! Toisaalta onhan työpäivänkin aikana syötävä mutta 6 euroa joka päivä perus markettiin on kyllä hiukka liioiteltua. Joten nyt meni kukkaron nyörit kireelle ja aion viikon alussa ostaa isomman kasan leipää, hedelmiä jne joita sitten koko viikon voin syödä. Menee ehkä kerralla se 10 euroa mutta sillä sitten mennään koko viikko :)
Toinen säästökohde on vaatteiden shoppailu. En edes kauheen usein ostele vaatteita, viime kuussa nyt tuli hiukka päivitettyä varastoa. Usein oon jo miettynyt kaappia katsellessa etten edes käytä mun nykysiäkään kaikkia vaatteita joten en todellakaan tarvii mitään uutta! Töissäkin on univormu joten senkään suhteen ei ole mitään tekosyitä shoppailla!
Laskin että jos kesään mennessä pidän tän tahdin niin kuukaudessa säästyy helposti sellaiset 200 euroa ylimääräistä...Ranskan surffi-outletteihin käytettäväksi :)
Pienien ostoksien makselu kortilla on siis petollista!!
Toinen säästökohde on vaatteiden shoppailu. En edes kauheen usein ostele vaatteita, viime kuussa nyt tuli hiukka päivitettyä varastoa. Usein oon jo miettynyt kaappia katsellessa etten edes käytä mun nykysiäkään kaikkia vaatteita joten en todellakaan tarvii mitään uutta! Töissäkin on univormu joten senkään suhteen ei ole mitään tekosyitä shoppailla!
 |
| Kesään mennessä pitäis säästyä euro poikineen... |
Pienien ostoksien makselu kortilla on siis petollista!!
tiistai 7. helmikuuta 2012
Aurinkoisia päiviä
Jatkan edelleen tän talvisään hehkutusta! Ihanaa aurinkoista ja kirpeää ilmaa ei voita mikään (okei, kesäinen lämmin päivä joo...) Tuntuu et oon herännyt mun talvikoomastakin tän valon myötä :)
Viikonloppuna kävin luistelemassakin! Erkin porukoiden ullakolla on vanhoja luistimia ja vedin yhdet jalkaan ja hop! Harjoittelukierrokset talona takana olevan puron jäällä ja myöhemmin lähdettiin lähipuiston järvelle. Hollannissa kun noi padot ja joet jäätyy porukkaan iskee samantien ihan jäätävä luistelukuume! Kaikki säntää joko ostamaan luistimet tai kaivaa ne kaapista ja jäälle :D Ihan hullua...Mutta on tää kyl harvinaista herkkuakin täällä et näin pakastaa että kaikki vedet jäätyy. Pohjoishollannissa taitaa ens viikolla onnistua maan suurin luistelumaratoni, "11 steden tocht" eli 11 kaupungin kierros..Reilut 200km ja sen luistelee yli 17000(!!!) ihmistä ja katsojia on tulossa melkein kolme miljoonaa!! Luisteluhulluja ihmisiä! Pakkasen kanssa täällä on päästy kyllä ihan kotoisiin lukemiin, öisin yli -15...
Tänäänkin on suunnitelmissa lähteä hiukka luistelemaan Erkin äidin kanssa...Oon vapailla ja mulla on hammaslekuri kohta ja se on aika lähellä Capellea joten sovittiin et mennään luikkaamaan. Hirvittää kyllä toi hampilekuri taas, brrrrrrrr...mutta tuleepahan tehtyä :) Nautin sopivasti kahvia ja suklaata ensin niin varmana on kaikki syöpynyt haha!
Viikonloppuna saatiin kotiinkin viimeiset silaukset, olohuoneeseen kauan hankinnassa olleet surffitaulut ja Erkin lauta seinälle odottelemaan parempia aikoja :) Nyt alkaa pikkuhiljaa olla valmista joka huoneessa. Eteistä lukuunottamatta mutta siellä nyt ei pahemmin tuu aikaa vietettyä niin ei haittaakaan jos se jää hiukka tyhjäksi.
 |
| Talvihollanti! |
 |
| Tom rakastaa talvea ja lunta! |
 |
| Salmiakkisuklaata ja kahvia <3 |
 |
| Erkin lauta, odottelee parempia aikoja :) |
 |
Surffitaulut |
perjantai 3. helmikuuta 2012
Talvi!!
Tänne on vihdoin saapunut talvi, siis kunnon talvi! Oon ihan fiiliksissä, reilusti pakkasta ja luntakin tuli yhtenä päivänä ( ja tänään lisää jo muutaman sentin verran!)! kaikkein ihaninta tästä ilmasta tekee kyllä auringonpaiste! Koko viikon on ollut kirpeä aurinkoinen ilma jonka pitäisi jatkua myös ens viikon!
Talvisään myötä mulle on myös iskenyt kova ikävä vuorille...Kaikesta huolimatta haluisin vielä lähteä laskureissulle ja kokea Alppien fiiliksen. Jotain maagista siinä vaan on!
Tämä talvipäivä on mennyt rennosti, aamulla menin joogatunnille jonka jälkeen oon hengaillut vaan kotona. Sabina kävi kahvilla ja illemmalla työkaveri Annette tulee kylään ja aiotaan ottaa muutama viinilasillinen :)
Hauskaa viikonloppua kaikille!!
 |
| Pyryttää!! |
Tämä talvipäivä on mennyt rennosti, aamulla menin joogatunnille jonka jälkeen oon hengaillut vaan kotona. Sabina kävi kahvilla ja illemmalla työkaveri Annette tulee kylään ja aiotaan ottaa muutama viinilasillinen :)
Hauskaa viikonloppua kaikille!!
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
p*ska päivä!
Tänään on yks niistä päivistä jotka ois voinut ihan totaalisesti skipata. Töissä ei ollut mitään positiivista, alkaen siitä että sunnuntaina kello pirisee jo ennen kasia. Aurinko ei paista, harmaata ja kylmää. Muutenkin kaikki mahdollinen vaan harmittaa....
torstai 26. tammikuuta 2012
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Run run as fast as you can!
Joskus aikaisemmin talvella sovittiin kaverin kanssa että juostaan Rotterdamin maratonin yhteydessä oleva 10 kilsan lenkki...Toi samainen kaveri on yhdellä toisella David Lloydin kuntoklubilla töissä ja ne on sponssimielessä saanut paljon ilmaisia kortteja kyseiseen kisaan ja päätettiin lähteä mukaan!
Itse uskon että kymppi ei tule olemaan mikään ongelma, joskus vuosia sitten pingoin naisten kympinkin ilman sen kummempia treenejä..Nyt kuitenkin koitetaan hiukka tsemppaa :) Joka tiistai mennään mukaan kuntoklubin juoksuryhmään ja eilen oli mun eka kerta! Oon usein kyllä töissä tiistai-iltaisin joten harmillisen harvoin pääsen mukaan ryhmään. Täällä Rotterdamissa kun ei iltaisin kauheesti huvita yksin lähteä lenkkeilemään...
Lenkki sujui hyvin, ja loppujen lopuksi muutamassa pätkässä tuli mentyä reilut 12 km! Juostiin ekaksi muutama kilsa lähtöpaikalle jossa kokoonnuttiin koko ryhmän kanssa, yhdessä toinen lenkki ja vielä muutaman kilsan pätkä takaisin! Ryhmälenkin jälkeen pidettiin porukan kanssa venyttelytauko ja ohjaaja selitteli pitkät pätkät kaikesta ja mulla (ja monille muillekin) tuli vilu...Loppumatka olikin aika tuskaa, lihakset olit ehtineet jäykistyä ja kylmettyä. Kotiinpäästyä lämmin suihku oli ihan luksusta ja kun pääsin sänkyyn sammuin kuin nuijanukutuksella! Urheilu todellakin parantaa unen laatua :)
Kuvissa on pari kivaa juoksumaisemaa joita pahemmin täällä kaupungin keskellä ei näe...Järven tai meren rannalla, varsinkin merenrannalla hiekassa juokseminen olisi niin paljon kivempaa (ja terveellisempää jaloille) kuin kaupungin asfalttikatujen kulutus..Ei tästä kauheen pitkä matka ole merelle mutta kuitenkin sen verran ettei nyt jokaviikkoiselle lenkille viitsi autolla lähteä..
Eilisen lenkin jälkeen tuntui jaloissakin melko paljon ja se oli selkä muistutus kenkien tärkeydestä. Mun lenkkarit on aika vanhat jo ja paljon käytetyt ja varsinkin juoksulenkkarit pitäisi säännöllisin väliajoin uusia. Ehkäpä tuolta alesta löytyis vielä jotkut kivat! :)
Kohti huhtikuuta ja keväistä 10 kilometriä siis!
Itse uskon että kymppi ei tule olemaan mikään ongelma, joskus vuosia sitten pingoin naisten kympinkin ilman sen kummempia treenejä..Nyt kuitenkin koitetaan hiukka tsemppaa :) Joka tiistai mennään mukaan kuntoklubin juoksuryhmään ja eilen oli mun eka kerta! Oon usein kyllä töissä tiistai-iltaisin joten harmillisen harvoin pääsen mukaan ryhmään. Täällä Rotterdamissa kun ei iltaisin kauheesti huvita yksin lähteä lenkkeilemään...
 |
| Aamulenkki järven rannalla ois ihanaa kaupunkimaiseman sijaan... |
 |
| Haluaisin käydä myös rannalla juoksemassa.. |
Eilisen lenkin jälkeen tuntui jaloissakin melko paljon ja se oli selkä muistutus kenkien tärkeydestä. Mun lenkkarit on aika vanhat jo ja paljon käytetyt ja varsinkin juoksulenkkarit pitäisi säännöllisin väliajoin uusia. Ehkäpä tuolta alesta löytyis vielä jotkut kivat! :)
Kohti huhtikuuta ja keväistä 10 kilometriä siis!
tiistai 24. tammikuuta 2012
Foto foto!
Vihdoin kuvapostaus kaikesta uudesta viimeaikoina :) Enjoy!
 |
| Erkin kavereiden lahja oli kohtuullinen työkalupakki! |
 |
| Sen avulla saatiin vihdoin toi mun lautakin seinälle :) |
 |
| Joulupukilta tuli muuten iso poro! |
 |
| Ja itse ostin kauan himoitsemani kynttilämaljakon :) |
 |
| Uusimipia ostoksia: Nikitan tunika, Nikitan tunika-neule ja Bershkan mekko |
 |
| Bershkan "perhos" t-paita, Roxyn surffitoppi, H&M toppi ja leggarit Bershkasta sekä vielä kesäksi jo kenkiä :) |
 |
| Surf's up! |
 |
| Tänään työhaastiksessa päällä olleet uusi neule ja löyhä t-paita :) |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)