Asettumista ja ainakin jonkinlaista arkea

Viikko on taas melkeinpä vierähtänyt, ja elämä alkaa ainakin jollain lailla asettua :D Erwin pääsi torstaina vihdoin kotiin kotiin ja sairaalaelämä on ainakin toistaiseks ohi! Muutaman kuukauden ajan on aiak tiuhaan kontrolleja mut ne ei vaadi pahemmin pidempää visiittiä! Onneksi!

Mutta juu, nyt sit tässä sen vanhemmilla ollaan! Oon alkanut kattelemaan töitä ja lähetellytkin muutamia hakemuksia..Jotenkin vaan tuntuu et on puhti aika poissa kaiken viimeaikaisen takia, enkä oo mitenkään supertehokkaasti jaksanut hakea...Toivon vaan salaa et joku näistä muutamista tärppäis eikä tarttis enempää haeskella..Myös rahatilanteen vuoksi ois aika kivaa saada pikimmiten edes jotain hommia! Oon kyllä aika valikoivasti haeskellutkin, ois kiva saada työ jossa viikonloput ja illat ois vapaata...Eli en pahemmin oo katellut ravintoloita tai hotelleja jotka varmaan ois ne todennäköisimmät! :D

Aika on mennyt kanssa Erwiniä "hoivatessa", aika paljon se tarvii vielä liikkumisessa yms apua, vaikka onneks kyllä päivä päivältä liikkuu itekseen enemmän ja enemmän! Vaikka kyllä se on edelleen aika pelokas liikkumisen suhteen ja varsinkin jos ilman tukea joutuu jotain tekee...Hirvittää vaan et miten taistelua tulee jatkossa olemaan kun tota jalkaa on pakko alkaa liikuttamaan ja "pakottamaan" ettei se jumiudu ihan täysin! Nytkin jo tosi jäykkä! Oon "joutunut" liikuttamaan sen polvilumpiota, ja se on ihan sika pelottavaa!! Toi lumpio voi jotenkin jumiutua jos jalkaa ei pitkään aikaan liikuta ja jos se jumiutuu niin se on sit iso ongelma, joten nyt sitä on pakko vetkuttaa käsin...Hirvittää vaan kun se on ihan sen murtuman yläpuolella, ja silti voi aikamoisella painolla runnoa!! Ekan kerran alkoikin heikottaa ja jouduin isutmaan :D tiistaina tulee vihdoin oikea fyssari, ja varmaan sit ne tekee kunnon jumppasuunnitelman miten edetään. Nyt kun Erwin on aika paljon oman fiiliksen ja meidän muiden pakotuksen mukaan mennyt! :) Oon saanut jo lempinimen Drill Sergeant :D


Oon lentojakin katsellut ja varmaan menee tonne helmikuun ekalle viikolle kun tuun Suomeen päin :) Hieman lepoa ja etäisyyttä itellekin, ja varsinkin töiden suhteen jos tulee edistystä täällä, niin mun pitää alkaa järjestämään kaikenlaisia paperihommia, rekisteröintejä sun muuta varten! Kääk! Onneks mun kaveri Satu asuu täällä, on asunut jo pari vuotta, joten mulla on tukihenkilö joka tietää miten nää byrokratian kiemurat toimii täällä! :)

Uusi alku Hollannissa...

Vikan illan upee auringonlasku...

Unelma kausi ja kiinnostava harjoittelu...tyssäsi kuin seinään joulukuun puolivälissä...Erwin lähti siis perjantaina vihdoin Hollantiin reilun kuukauden sairaalassa olon jälkeen ja mun oli tarkoitus jäädä vielä reiluks pariks viikoksi. Mutta juu, ilmeisesti mulla ja meidän pomolla oli hieman eri näkemys mitä ollaan sovittu ja loppujenlopuksi meni sukset ihan ristiin ja aika ilkeitä juttuja se mulle lateli joten nyt ollaan Hollannissa. Aikaisemmin kun ajattelin mutta se nyt ei kauheesti enää harmita.

Uskollinen lautabägi ääriään myöten täynnä :D

Juna-asemalla Schrunsissa

Oon vieläkin vähän nuijalla lyöty tosta tavasta jolla meidän pomo reagoi ja harmittaa että asiat loppui näin. Olin varannut lennon loppukuulle jonka sai onneksi muutamalla kympillä siirrettyä maanantaille. Lähdin sunnuntaina junalla kohti Innsbruckia, jossa olin yötä yhden meidän itävaltalaisen kaverin, Julien luona. Sunnuntaina kyllä harmitti jättää vuoret taakse...tykkään kuitenkin laskea ja aurinko laski upeesti ja kaikki huiput oli ihan kullanvärisiä! Mutta kait tälläkin on jokin tarkoituksensa! Ainakin nyt tuntuu et ihan normaali elämäkin kuulostaa ihanalta, kunnon työ josta saa rahaa ja vaikka hieman pidempääkin olla aloillaan :)

Vuoria tulee kyllä ikävä...

Heippa, talo!

Uskon edelleenkin et kaikesta pahastakin on pakko selvitä jotain hyvää! Nyt vaan toivon ettei enempää mitään huonoja uutisia tuu! (Pelottaa vähän et tuleeko keväämmällä kelalta jotain opintotuki karhuja :S) Nauroinkin Erwinille tossa et varmaan vielä mun lentokin ois pudonnut jos sama onni jatkuu! Onneksi ei sentään...

Oon koittanut katella työpaikkoja täällä Hollannissa jo jonkin verran ja pari hakemustakin olen pistänyt menemään. Ja ihanasti on monet tutut tuleet vastaan ja luvanneet pitää silmällä lehtiä, kysellä omilta työpaikoiltaan ja niin edespäin! Erwinin serkku jo lähetti yhden työpaikkailmoituksen sen työpaikalta, johon ajattelin kirjoitella huomenna hakemuksen! Ois kiva saada ihan kunnollinen työ heti alusta saakka, vaikka toisaalta en kauheasti ala nirsoilemaan...Sen verran on rahat vähissä että alkuun melkolailla työ kuin työ käy!

Erwin saa huomenna kuulla että miten kuntoutus sun muut aloitetaan. Se on nyt perjantaista asti ollut tossa lähisairaalassa ja aikamoista ajanhukkaa on koko aika ollut..ekat päivät karanteenissa sairaalabakteerien varalta, eikä sen jälkeenkään ole mistään fyssareista tai muista kuulunut. Oonkin jeesannut sitä paljon nyt pari päivää jalan liikuttamisessa ja jumppaamisessa ettei nää tärkeet alkuajat mee ihan hukkaan ja sit myöhemmin on ongelmia liikkuvuuden kanssa! Tänään koitin liikutella sen polvilumpiota (kyllä, murtuneen polven) jota fyssari oli myös siellä Itävallassa jumpannut, ja huh, oli sen verran jännittävää että meinasin pyörtyä! En voi käsittää miten sitä voi liikutella ja ihan kohtuu voimalla kun polvi siellä alla on ihan palasina!! Kaikenlaista.. Toivottavasti sen pääsee nyt parin päivän sisään pois tuolta sairaalasta ja aloittamaan kuntoutumisen ihan urakalla!!

Kultainen Katto, IBK

Mieli on kaikista edistysaskelista huolimatta aika maassa. Harmittaa, no ensinnäkin koko tämä onnettomuus, ja se miten vakavat sen seuraukset on, miten asiat loppui tuolla Itävallassa..vaikka tiedän ja tunnen itseni ja miten tein siellä töitä, silti harmittaa ja on jäänyt painamaan mitä se pomo siellä laukoi suustaan, ja nyt tuntuu jotenkin aika raskaalta aloitella työnhakua täällä. Ajatus uusista aika haastavista töistä tuntuu melko ylivoimaiselta tällä hetkellä!

Aamupala Innsbruckin kentällä

Oon katsellut lentoja Suomeenpäin nyt seuraavalle kahdelle viikolle, tekee kyllä hyvää päästä perheen ja ystävien pariin hetkeksi lataamaan akkuja ja purkamaan sydäntä! Vaikka tää "kakkosperhe" ja kaverit pitääkin hyvin huolta niin on se silti oma maa mansikka ja omat kaverit ja perhe kuitenkin tietää ja tuntee parhaiten! :)

Ikävä on teitä kaikkia!!

Kotiin mennään!

Joillekin oon jo eilen ehtinyt kertoa, että täällä eilen asiat kärjistyi aika pitkälle, ja päätin lähteä saman tien. Eli muutaman tunnin päästä hyppään bussiin ja junaan ja kohti Innsbruckia, josta lennän huomenna Hollantiin!

Toi meidän pomo näytti aika ikävän puolen itsestään ja suoraan sanottuna haukkui mut ja mun panoksen yritykseen ihan maahan, joten eipä mua täällä mikään pidättele!

Parin viikon sisällä tuun myös Suomeen, varmaan ainakin viikoksi niin ehtii nähdä kaikkia ja rentoutua! :)

I'm coming home!

Elämä jatkuu ja kaapit kolisee tyhjyyttä..

Erwin lähti tänään kotiin (tai no, sairaalaan hollannissa nyt ainakin aluksi). Eli ainakin osittain ja hetkeksi arki palaa tänne Itävaltaan. Itse lähen Hollantiin tammikuun loppupuolella, riippuen vähän miten kauan Erkki joutuu olemaan siellä sairaalassa.

Uusi Vuosi vaihtui oudoissa fiiliksissä...

Tuntuu aika oudolta. Viime viikot on ollu ihan hirveitä, uusi vuosi oli kiva kun oli ystäviä täällä mut sen jälkeen on ollut rankkaa. Joka päivä sairaalaan töiden jälkeen ja seurata parantumista...En ois missään nimessä ollut menemättä, mutta toissapäivänä kun pidin välipäivän niin se teki kyllä hyvää! Sain pienen romahduksen tiistaina sairaalassa ja päätettiin yhessä että tekee hyvää pitää yks päivä välistä. Ristiriitaista, toisaalta haluisin olla joka hetki mukana ja auttamassa ja seurata mitä tapahtuu mutta samalla on tosi rankkaa olla koko ajan vieressä. Sama fiilis siis nyt tän kanssa kun Erwin vihdoin kotiutuu. Helpottaa mutta samalla on jo valmiiksi iso ikävä ja tiedän että tulee olemaan rankkaa kuulla uutisia edistymisestä viiveellä. Ahhh...Nyt varmaan alkaa kaikinpuolin aika rankka vuosi kuntoutumisen kanssa!

Ensimmäisiä kertoja rullailemassa sairaalassa!

Itseä ahdistaa myös kaikki käytännön jutut...Varmasti tullaan olemaan Hollannissa pidempään, joten haluan löytää töitä (rahatilanteen kannalta on myös pakkokin), ja mielelläni myös ihan kunnon työn..Ja se tarkoittaa sitä että pitää myös aloittaa kaikenmaailman rekisteröinti ja vakuutusrumbat, huoh! Ens viikolla alan perehtyä tuohon..Senkin osalta ihan jees että Erwin lähtee niin mulle jää enemmän aikaa järjestää kaikki omat asiani! Jossain välissä haluisin kovasti tulla Suomeenkin, mieluiten jo Helmikuussa! Katsotaan nyt ens viikolla miten asiat alkaa järjestyä että millon tuun :)

Matkalla ambulanssille tänään

Mies kyytiin ja kohti kotia!

Erwinin vanhemmat lähti eilen aamulla aikaisin ajamaan Hollantiin ja tosiaan toissapäivänä vasta varmistui 100% myös se että Erkkikin tänään, niin niillekin tuli hoppu lähteä takaisin että saa järkättyä kaikki jutut..Huoh, ei varmana ole helppoa heilläkään! Mutta juu hoppu tuli itellekin pakata kaikki! En ollut mitään pakannut ja siis lähes kaikki meidän kamat piti kääriä kasaan ja autoon! Ja se ei oo ihan pari kassillista...rantasandaaleista ja surffilaudoista ainaki talven laskukamoihin ja telkkariin asti ihan kaikki! jipii! Onneks se toisaalta oli helppo prokkis kun eristin vaan ne vaatteet mitä itelleni tänne tarviin vielä pariksi viikoksi ja avot,loput vaan survoin kasseihin ja pakun perään!

Sängyn toinen puoli tyhjänä :(

Sisko voi todistaa että tässä on ehkä 10% siitä aikaisemmasta tavaramäärästä!

Nyt kaapit kolisee tyhjyyttään ja meidän huonekin on aika kolkko...Varsinkin Uuden vuoden jälkeen kun siellä majaili 7 ihmistä kaikkine kamoineen..Toivon että nää pari viikkoa menis aika nopsaan ja että saan myös ite selvitettyä asioita mahdollisimman pian...Ahdistaa ihan hippasen kun pitää miettiä että mitä kaikkea pitää hoitaa ja mistä löytyis joku työpaikka ja niin edelleen! Kääk! Ainakin tästä koettelemuksesta sukeutuu paljon vahvempi minä!

Sellaista tänään, aika oudoin fiiliksin mennään!

Pieni hiljaiselo, ohoh!

Hupsis, en oo viime aikoina pahemmin tänne blogiin mitään kirjoitellut...On ollut energiat aika vähissä! Tulin juu siis takaisin tänne Itävaltaan joulukuun lopussa juhlimaan Uutta Vuotta. Meillä oli isot bileet tiedossa, ja mun sisko Suomesta, kaveri Amerikasta ja muutama meidän yhteinen kaveri Hollannista oli tulossa tänne...

Oli ihanaa taas nähdä Erwin, varsinkin kun sillä aikaa kun olin poissa oli ollut pari isoa leikkausta...Uusi Vuosikin oli hauska kun oli omia ystäviä täällä! Mäkeenkin menin ekan kerran sitten ton onnettomuuden, vaikka en pahemmin itse laskenutkaa vaan opetin meidän kaveria Tristenia lautailemaan! Olin ilonen kun sain opettaa jotakin ja Tristen oli hyvä oppilas, pääsi jyvälle nopsaan! Bileet meni hyvin vaikka täällä oli varmaan yli 60 henkeä ottamassa vuoden 2011 vastaan! Sotku seuraavana aamuna oli valtava mutta onneksi kaikki auttoi siivoomisessa niin kenenkään harteille ei yksin jäänyt raataa muiden jälkiä!

Erwin voi tällä hetkellä hyvin, tänhetkiset leikkauset on nyt tehty (olihan niitä 4 jo...) ja nyt sitten alkaa kuntoutuminen. Maanantaina oli viimeinen leikkaus ja lekuri sanoi että mikäli kaikki sujuu hyvin niin 2 viikkoa jäljellä tuolla sairaalassa...Peukut pystyyn ja sormet ristiin sen vuoksi! Ja heti parin päivän jälkeen siellä on alettu kuntouttamaan ihan eri tavalla kuin aikaisemmin, proteiinipirtelöitä ja kaikenlaisia harjoituksia, eli selkeästi nyt on tavoitteena saada mies kotiinlähtö kuntoon! Mitä kyllä itsekin odotan, on aika raskasta ravata tuolla sairaalassa varsinkin kun pitäis tehdä töitäkin. Oon joka aamu herännyt pari tuntia aikaisemmin että pääsen lähtemäänkin aikaisemmin...Vajaa tunnin ajomatka niin yllättäen aina menee koko ilta sinne ja takaisin!

Jatko Erwinillä on edessä Hollannissa. Vakuutusyhtiön tahto ja on se sille itselleenkin parempi...Perhe ja kaverit lähellä ja asiat hoituu omalla kielellä niin se helpompaa. Koska muuten tästä vuodesta tulee melko rankka..Ensimmäiset kuukaudet jopa puoleen vuoteen asti päivittäistä fyssaria jonka jälkeen muutaman kerran vuodessa. Ainakaan pariin kuukauteen jalalle ei saa laskea painoa, ja vasta sitten päästään treenaamaan kävelyä ja muuta. Eli pitkä ja kivinen tie edessä!

Mä olen myös päättänyt lähteä Hollantiin. Ei mulle oikein jää mitään syytä jäädä tänne Itävaltaan..Homman nimi oli päästä yhdessä viettämään kausi vuorille ja laskemaan...No nyt Erwin on poissa pelistä, mua ei kauheesti huvita enää laskea eikä tää työkään mua täällä pidättele, varsinkin kun palkka on toi harkkarin miniliksa! Varmasti löydän töitä Hollannista, ja ainakin saa kunnon palkkaa!

Näin ne asiat vaan kääntyy ympäri..Tän piti olla unelma kausi vuorilla mutta toisin kävi! Harmittaa tosi paljon kaikki tän onnettomuuden käänteet, eniten nyt oman rakkaan puolesta, kaikki mitä se on joutunut kokemaan ja mitä on vielä edessä...Mutta pääasia että nyt ollaan matkalla kohti parempaa, ja kaikki mikä on mennyt rikki voidaan myös korjata eli mitään todella vakavia pysyviä vammoja ei ole!

Nyt pitäisi vielä järjestää asiat täällä töissä, lähinnä varmistaa että nää muut on tajunneet että olen ihan oikeasti lähdössä ja niin eespäin...Stressaavaa, aaarg..

Mutta kaitpa se tästä..Haasteet on tehty voitettaviksi!