Hupsis, en oo viime aikoina pahemmin tänne blogiin mitään kirjoitellut...On ollut energiat aika vähissä! Tulin juu siis takaisin tänne Itävaltaan joulukuun lopussa juhlimaan Uutta Vuotta. Meillä oli isot bileet tiedossa, ja mun sisko Suomesta, kaveri Amerikasta ja muutama meidän yhteinen kaveri Hollannista oli tulossa tänne...
Oli ihanaa taas nähdä Erwin, varsinkin kun sillä aikaa kun olin poissa oli ollut pari isoa leikkausta...Uusi Vuosikin oli hauska kun oli omia ystäviä täällä! Mäkeenkin menin ekan kerran sitten ton onnettomuuden, vaikka en pahemmin itse laskenutkaa vaan opetin meidän kaveria Tristenia lautailemaan! Olin ilonen kun sain opettaa jotakin ja Tristen oli hyvä oppilas, pääsi jyvälle nopsaan! Bileet meni hyvin vaikka täällä oli varmaan yli 60 henkeä ottamassa vuoden 2011 vastaan! Sotku seuraavana aamuna oli valtava mutta onneksi kaikki auttoi siivoomisessa niin kenenkään harteille ei yksin jäänyt raataa muiden jälkiä!
Erwin voi tällä hetkellä hyvin, tänhetkiset leikkauset on nyt tehty (olihan niitä 4 jo...) ja nyt sitten alkaa kuntoutuminen. Maanantaina oli viimeinen leikkaus ja lekuri sanoi että mikäli kaikki sujuu hyvin niin 2 viikkoa jäljellä tuolla sairaalassa...Peukut pystyyn ja sormet ristiin sen vuoksi! Ja heti parin päivän jälkeen siellä on alettu kuntouttamaan ihan eri tavalla kuin aikaisemmin, proteiinipirtelöitä ja kaikenlaisia harjoituksia, eli selkeästi nyt on tavoitteena saada mies kotiinlähtö kuntoon! Mitä kyllä itsekin odotan, on aika raskasta ravata tuolla sairaalassa varsinkin kun pitäis tehdä töitäkin. Oon joka aamu herännyt pari tuntia aikaisemmin että pääsen lähtemäänkin aikaisemmin...Vajaa tunnin ajomatka niin yllättäen aina menee koko ilta sinne ja takaisin!
Jatko Erwinillä on edessä Hollannissa. Vakuutusyhtiön tahto ja on se sille itselleenkin parempi...Perhe ja kaverit lähellä ja asiat hoituu omalla kielellä niin se helpompaa. Koska muuten tästä vuodesta tulee melko rankka..Ensimmäiset kuukaudet jopa puoleen vuoteen asti päivittäistä fyssaria jonka jälkeen muutaman kerran vuodessa. Ainakaan pariin kuukauteen jalalle ei saa laskea painoa, ja vasta sitten päästään treenaamaan kävelyä ja muuta. Eli pitkä ja kivinen tie edessä!
Mä olen myös päättänyt lähteä Hollantiin. Ei mulle oikein jää mitään syytä jäädä tänne Itävaltaan..Homman nimi oli päästä yhdessä viettämään kausi vuorille ja laskemaan...No nyt Erwin on poissa pelistä, mua ei kauheesti huvita enää laskea eikä tää työkään mua täällä pidättele, varsinkin kun palkka on toi harkkarin miniliksa! Varmasti löydän töitä Hollannista, ja ainakin saa kunnon palkkaa!
Näin ne asiat vaan kääntyy ympäri..Tän piti olla unelma kausi vuorilla mutta toisin kävi! Harmittaa tosi paljon kaikki tän onnettomuuden käänteet, eniten nyt oman rakkaan puolesta, kaikki mitä se on joutunut kokemaan ja mitä on vielä edessä...Mutta pääasia että nyt ollaan matkalla kohti parempaa, ja kaikki mikä on mennyt rikki voidaan myös korjata eli mitään todella vakavia pysyviä vammoja ei ole!
Nyt pitäisi vielä järjestää asiat täällä töissä, lähinnä varmistaa että nää muut on tajunneet että olen ihan oikeasti lähdössä ja niin eespäin...Stressaavaa, aaarg..
Mutta kaitpa se tästä..Haasteet on tehty voitettaviksi!
Blogin tarinat ovat muuttaneet Portugalin Ericeiraan ja kertovat elämästä surffimajatalon emäntänä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti