maanantai 19. marraskuuta 2012

rumble rumble rumble

Huih, onpa ollut aika tauko bloggaamisessa! Ja kyllä ihan syystäkin. Viimeisimmissä postauksissa kertomani suunnan etsintä kärjistyi täällä ja aikamoista myllerrystä ovat viime viikot olleet. Joten siitä johtuen ei kauheesti aikaa ole (eikä kyllä energiaakaan) tulla tänne jorisemaan päivittäisistä tapahtumista!

Tarkemmin en nyt yksityiskohtiin lähde että mitä kaikkea on tapahtunut, mutta lopputuloksena on kyllá paljon positiivisempi kuvakulma elämään ja varsinkin omaani. Omat suunnitelmat ja unelmat alkavat pikkuhiljaa selkiytyä! Pitkä tie on edessä mutta aion pistää kaasun pohjaan! tättärää! Viime aikojen jälkeen fiilis siitä että kaikella on tarkoituksensa on myös vain vahvistunut. Vaikeiden aikojen läpi on vain pyristeltävä ja lopussa se kiitos seisoo. Tyyni meri ei tee taitavaa kapteenia :)

Oon tulossa jo tällä viikolla Suomeen. Halusin ottaa itselleni ihan kunnollisen aikalisän (joojoo, monista kesä varmaan jo sellainen olikin mutta se oli enemmän pakoilua kuin aikalisää...) ja pohtia ja puhua omat ajatukseni selkeiksi. Tavoitteita on ja nyt vaan haluan vahvan pohjan miltä ponnistaa ettei mun enää tarvitse tuhlata aikaa tietyistä jutuista murehtimiseen.

Huh! Olo on innostuneempi ja energisempi kuin viimeiseen kahteen vuoteen on ollut! Vihdoin mulla on taas olo että haluan lähteä jatkamaan mun omia tulevaisuudensuunnitelmia enkä vaan nököttää hotellin respassa nelikymppiseksi ja miettiä mihin hukkasin elämäni! Ja kivasti vaikuttaa siltäkin että tämä on yhdistettävissä parisuhteeseen ja ulkomailla elämiseen :) Kyllä ne asiat aina tuppaa järjestymään, ikuinen optimistikin yllättyy välillä.

Oon Suomessa ainakin tammikuulle asti, riippue fiilistilasta ja työtilanteesta. Olen nyt siis sanonut itseni irti tuolta hotellista ja tositarkoituksella haen sitä seuraavaa askelta "uralla". Jotain kivemmilla työajoilla ja paremmalla palkalla! On hiukka myös tää minimiliksalla kituuttelu alkanut pänniä. Jos haluan säästää reissuihin, en pysty nauttimaan elämästä täällä. Tai toisinpäin. Loppupeleissä ei se ole oikea tapa elää, palkan pitäisi olla riittävä molempiin! (ja mä tarkoitan oikeesti tosi kituuttelemalla elämistä...shoppailut oon jo aikaa sitten unohtanu!)

Pitkän tähtäimen suunnitelmana on ruveta rakentamaan valokumaamisesta itselleni ammattia. Se ei todellakaan tapahtu hetkessä, varsinkin kun oma osaaminen on vielä aika lapsen kengissä. Peruskuvia osaan ottaa, mutta hiukankin enemmän tekniset jutut, salamakuvaaminen ja kuvankäsittely ovat ihan utopistisia juttuja. Siihenkin haluan miettiä jonkinlaisen suunnitelman jonka avulla lähden kehittämään itseäni ja kasaamaan omaa portfoliota.

Aikamoista tavoitetta ja unelmaa. Mutta oon nyt niin inspiroitunut etten haluan luovuttaa vaikka aikaa menis ja tulis pettymyksiä. Pakko puskea läpi ja uskon että lopussa kiitos seisoo ja kova työ palkitaan!

Eli jos joku tarvitsee valokuvaajan tai jos voin vaikka tulla jonkun valokuvaajan seuraks treenaa, ilmiottele! :)

kohta nähdään, pusss!