Huomenna lauantaina suunnataan siit kohti Hollantia ja München jää ainakin toistaiseksi taakse. Mikä on kyllä mun linjojen hyväksi! Yks tän paikan ihania ja kamalia puolia on joka kadunkulmassa olevat leipomot ja niiden tarjonta! Jokaisessa on perus sämpylä- ja pretzelivalikoiman lisäksi varmaan kymmeniä erilaisia pullia, viinereitä ja muita leivonnaisi..HUH! Tylsyyden tappamiseksi oon kehittänyt hyvin pahan tavan piipahtaa lähileipomossa ostamassa yhden omenataskun tai suklaacroissantin. Ja vielä kun täällä nää leipomukset ei todellakaan ole hinnalla pilattu! (koolla kylläkin, ihan jäätävän isoja!) Eli ihan hyvä että tulee tauko tähän sokerirotan unelmapaikkaan :D
Pakkaaminen on tällä kertaa ihanan helppoa. Kaikki tavarat jotka on mun,lähtee myös mukaan. Eli romps, kassiin vaan! Hankalampaa tulee olemaan parin viikon päästä kun pitää pohtia ihan huolella mitä kaukomaille ottaa mukaan. Ei siinä jos oisin menossa pelkästään Indoihin, mutta esimerkiksi Uudessa-seelannissa ja Aussien eteläosissa on kevät, eli varmaan hivenen viileämpää kuin Balilla :D Ja en halua lähtiessä tunkea rinkkaa liian täyteen koska oon kuullut että Balilla on myös erittäin hyvä valikoima surffikauppoja ja hinnat alle puolet Suomesta ;) Joutuu ehkä shoppailemaan!
Herkkujen lisäksi on muutenkin kivaa mennä pitkästä aikaa Hollantiin ihan pidemmäksi aikaa. Viime kertoina ollaan usein vaan lennetty sinne ja oltu ehkä pari yötä ja sitten taas jatkettu matkaa (useimmiten Alpeille). Viimeksi tosin jatkettiin autolla matkaa Suomeen, koska tuhkapilvi oli pysäyttänyt liikenteen. Oli sekin keikka silloin!
Nyt jatkan pakkailua ja siivoilua että saadaan kaikki huomenna ajoissa valmiiksi. Mennään tänään illalla kattomaan sellasta surffileffaa/dokkaria kuin Rio Breaks paikalliseen pikkukinoon. Vaikutti todella mielenkiintoiselta elokuvalta, käykää itse tsekkaamassa speksit: www.riobreaks.com
Palaillaan, mukavaa viikonloppua!
Blogin tarinat ovat muuttaneet Portugalin Ericeiraan ja kertovat elämästä surffimajatalon emäntänä!
perjantai 30. heinäkuuta 2010
tiistai 27. heinäkuuta 2010
Kuvia ja matkasuunnittelua
Vihdoin sain ladattua jotakin kuvia täältä Münchenistä koneelle ja pläjäytän niitä nyt samointein tänne.
Erwinin (meidän) kämppä ulkoapäin. Studentenwerk München!
"Kodikas" huoneemme! Sänky ja kirjoituspöytä
Samainen koppero toisesta suunnasta. Nurkassa on mun vaatehylly ja lavuaari.
Schloss Nymphemburg, kaunis linna ja puistoalue kaupungin länsipuolella.
Sunnuntaipäivän tunnelmia Hirschgartenissa, Bayerin suurimmassa biergartenissa. Noi ukkelit oli ihan loistotunnelmissa :D
Musiikkiesitys paikalliseen tapaan. Kundit nousi pöydille ruoskat kourassa ja viereisellä lavalla hanuristi aloitti soittamaan melodiaa johon noi ruoskilla paukutteli ihan mielettömät saundit sekaan. Taitoa!
Täälläpäin blokkauskin tehdään koneellisella avustuksella..
Isoin aalto Isar-joessa
Sateiset kelit on jatkunu ja oon ajan kuluksi aika paljon suunnitellut Aussi-Uusi-seelanti reissua ja tajusin tossa et Uuteen-seelantiin ois pitänyt varata aikaa reilusti enemmän kuin kaksi viikkoa..Etäisyydet on hämäävän pitkiä ja mitä enemmän oon tutustunut maahan niin sitä enemmän löytyy kaikkia paikkoja joissa haluaisin käydä. Pohdinkin kovasti että kannattaisko skipata kokonaan pohjois-saari (lennän Christchurchiin, eteläsaarelle.) ja kierrellä perusteellisemmin tota etelää vai pintaraapaista molempia. Jos jollakulla on kokemuksia ja vinkkejä niin antaa tulla vain :) Jännittää kyllä toi yksin reissaaminen. Välillä puhkun intoa lähteä itekseni seikkailuun ja välillä sit on sellanen olo et hitot, en yksin viitti, ja meinaan jänistää. En kyllä tolle jänishousufiilikselle meinaa antaa periksi, ihan varmasti katuisin pitkään jos jättäisin lähtemättä :)
Näillä näkymin lähdetään jos viikon lopulla tai ens viikolla kohti Hollantia. Erwin pystyy tekemään etätöitä ja sit ois rauhassa aikaa hoidella vielä viimeiset jutut kuntoon ennen reissua. Muun muassa printata kaikki liput ja laput. Eilen vietin 3 tuntia pitkin keskustaa kun piti saada yks paperi printattua ja postiin Suomeen. Hitto että voi olla vaikeeta löytää nettikahvila tms jossa on printtausmahdollisuus! puhumattakaan postimerkkien ja kirjekuoren ostamisesta :D Mut kuluipahan päivä aktiivisesti pitkin keskustaa poukkoillessa. Illalla käytiin tsekkaamassa toi iso aalto ja surffarit. Se toimii melko harvoin, koska normaalisti joessa ei oo tarpeeksi vettä siihen, mutta nyt kun on ollut sateista niin aalto toimi ja taitavia oli kaikki kundit jotka siinä veti. Hauska alakulttuuri toi jokisurffaus vaikka en ite siitä niin tykännytkään.
Koitan lähiaikoina saada viel kännykästäkin kuvat tänne, siellä on enempi ihan keskustasta kuvamatskua :)
Erwinin (meidän) kämppä ulkoapäin. Studentenwerk München!
"Kodikas" huoneemme! Sänky ja kirjoituspöytä
Samainen koppero toisesta suunnasta. Nurkassa on mun vaatehylly ja lavuaari.
Schloss Nymphemburg, kaunis linna ja puistoalue kaupungin länsipuolella.
Sunnuntaipäivän tunnelmia Hirschgartenissa, Bayerin suurimmassa biergartenissa. Noi ukkelit oli ihan loistotunnelmissa :D
Musiikkiesitys paikalliseen tapaan. Kundit nousi pöydille ruoskat kourassa ja viereisellä lavalla hanuristi aloitti soittamaan melodiaa johon noi ruoskilla paukutteli ihan mielettömät saundit sekaan. Taitoa!
Täälläpäin blokkauskin tehdään koneellisella avustuksella..
Isoin aalto Isar-joessa
Sateiset kelit on jatkunu ja oon ajan kuluksi aika paljon suunnitellut Aussi-Uusi-seelanti reissua ja tajusin tossa et Uuteen-seelantiin ois pitänyt varata aikaa reilusti enemmän kuin kaksi viikkoa..Etäisyydet on hämäävän pitkiä ja mitä enemmän oon tutustunut maahan niin sitä enemmän löytyy kaikkia paikkoja joissa haluaisin käydä. Pohdinkin kovasti että kannattaisko skipata kokonaan pohjois-saari (lennän Christchurchiin, eteläsaarelle.) ja kierrellä perusteellisemmin tota etelää vai pintaraapaista molempia. Jos jollakulla on kokemuksia ja vinkkejä niin antaa tulla vain :) Jännittää kyllä toi yksin reissaaminen. Välillä puhkun intoa lähteä itekseni seikkailuun ja välillä sit on sellanen olo et hitot, en yksin viitti, ja meinaan jänistää. En kyllä tolle jänishousufiilikselle meinaa antaa periksi, ihan varmasti katuisin pitkään jos jättäisin lähtemättä :)
Näillä näkymin lähdetään jos viikon lopulla tai ens viikolla kohti Hollantia. Erwin pystyy tekemään etätöitä ja sit ois rauhassa aikaa hoidella vielä viimeiset jutut kuntoon ennen reissua. Muun muassa printata kaikki liput ja laput. Eilen vietin 3 tuntia pitkin keskustaa kun piti saada yks paperi printattua ja postiin Suomeen. Hitto että voi olla vaikeeta löytää nettikahvila tms jossa on printtausmahdollisuus! puhumattakaan postimerkkien ja kirjekuoren ostamisesta :D Mut kuluipahan päivä aktiivisesti pitkin keskustaa poukkoillessa. Illalla käytiin tsekkaamassa toi iso aalto ja surffarit. Se toimii melko harvoin, koska normaalisti joessa ei oo tarpeeksi vettä siihen, mutta nyt kun on ollut sateista niin aalto toimi ja taitavia oli kaikki kundit jotka siinä veti. Hauska alakulttuuri toi jokisurffaus vaikka en ite siitä niin tykännytkään.
Koitan lähiaikoina saada viel kännykästäkin kuvat tänne, siellä on enempi ihan keskustasta kuvamatskua :)
maanantai 26. heinäkuuta 2010
München, osa 2.
Takaisin Saksassa! Tai no, siis jo melkein viikon verran oon ollut jo täällä Münchenissä. Aika hyvin olen kaikkea saanut aikaiseksikin! Tultiin siis viikko sitten tiistaina yhtä matkaa takaisin Portugalista, ja täällä oli varmaan kuumempi kuin siellä! Yli 30 astetta ja ilma oli ihan hullun raskas! Yritäpä siinä nyt nukkua sit 100cm sängyssä kahdestaan, aika hikistä!
Majaillaan täällä Erwinin kämpillä, joka on noin 10m² huone solussa, Obergiesing-nimisellä alueella. Tää on ihan hyvällä paikalla, lähin U-bahn asema on reilun 5min kävelyn päässä ja fillarilla ihan keskustaan polkasee reilu 20min. Ja joellekin kävelee puolessa tunnissa. Kaikkein kodikkain tää kämppä ei ole, mut välttää nyt siks mitä täällä oon. Paljon oon koittanu keksiä kaikenlaista tekemistä, kun Erwin tosiaan on päivät töissä.
Ekana päivänä täällä hämmenyin aika paljon, kun lähdin tohon joen rantaan ottamaan aurinkoa. Oli järkyttävän kuuma, kahlasin sellaselle pienelle saarekkeelle ja rupesin pötköttelemään. Hetken päästä raotin silmiä ja whaat, näen alastoman noin viiskymppisen naisen! Ehti iskä ja paniikki et ei hitto oonko eksynyt nudistirannalle! (mm. keskustan lähellä olevassa puistossa on nudistialue!) Onneksi en, kyseessä oli pariskunta joka oli fillarireissulla vaan päättänyt käväistä vilvoittelemassa. Mut oli aika jäätävä näky silti!
Siinä auringossa maatessa päätin että jos nyt en ihan kuoliaaksi halua tylsistyä tai menettää omaisuutta metrolippuihin on hankittava fillari. Olin jo keväällä löytänyt foorumin, jossa saksassa asuvat ulkomaalaiset keskustelivat, ja siellä oli osto-myynti palsta. Jo perjantai aamuna sinne olikin ilmestynyt ilmoitus että joku kundi oli muuttamassa pois Münchenistä ja myy polkupyöräänsä. Laitoin viestiä, ja melkein samaa tietä tuli lähtö keskustaan jossa kaupat tehtäisiin. Nyt sitten omistan 60euron arvoisen ihan peruspolkupyörän. Tää myyjä oli kotoisin Amerikasta, Washingtonista ja oli jonkun kouluprokkiksen tiimoilta ollut täällä. Ihan hauska tyyppi! Samana iltana sitten poljin keskustasta kotiin ihan jäätävässä kaatosateessa..Mutta onpahan nyt sit fillari!
Lauantaina kaatosade jatkui ja päätettiin sen vuoksi lähteä tutustumaan paikalliseen ostoskeskusmaailmaan. Mentiin sellaiseen paikkaan kuin Olympia Einkaufscentrum, joka oli ISO! Esitteen mukaan siellä oli yli 230 erilaista liikettä ja se oli kyllä helppo uskoa! Ihan jäätävästi erilaisia putiikkeja ja ihania ruokakauppoja/ravintoloita! Lauantai ei ehkä ole se paras aika mennä sinne, järjetön tungos ja kunnon perhe-helvetti! Mutta hauska oli nähdä silti, syötiin jätskit (täällä on paljon ihania italialais-jätskikiskoja!) ja juotiin tuorepuristetut mehut (täällä on myös paljon mehukiskoja, joista saa mitä vaan hedelmämix mehuja vastapuristettuina!!) Ensimmäistq kertaa laitettiin ihan ruokaakin tona iltana, solun luksus varustellussa opiskelijakeittiössä! Tapasin myös noita kämppiksiä, ihan normaaleilta vaikuttavat. Paitsi yksi mimmi, jolla on jonkin asteinen post-it pakkomielle! Vähän väliä johonkin ilmestyy lappu jossa muistutetaan valojen sammuttamisesta tai muusta vastaavasta! Raivostuttavaa! Voisin kuvitella että ois parempaakin tekemistä kun vahtia post-it lappujen kanssa muiden tekemisiä, mokoma nihilisti! :D Nojoo, onneks en kauheesti niitä näe. useimmiten siinä vaiheessa kun ite nousen muut ovat jo menneet matkoihinsa ja saa olla rauhassa :) Musta ei siis näköjään ole soluasumiseen :D Haluun oman keittiön, suihkun ja vessan!
Sunnuntaina kello soi aamulla kuudelta (!!!!) koska mentiin tsekkaamaan jokisurffi. Täällä on 3 eri paikkaa tossa Isar-joessa, joihin vesi muodostaa staattisen aallon jossa voi surffata (oon maininnukin tän jo aikaisemmin) ja mentiin sitä kokeilemaan. Erwin oli jo pari kertaa käynyt surffaamassa mut mulle kokemus oli ensimmäinen..ja ehkä viimeinen! AIka faggot-toimintaa sanon minä! Sen mitä surffaan niin surffaan kyllä ihan oikeissa aalloissa, tollanen jokimeininki on aika tekemällä tehtyä. Oishan se varmasti hyvää tasapainotreeniä ja niin mut..ei niin ei! Illalla palasin takaisin vanhan harrastuksen pariin eli virkkaamiseen. Lupasin Sofille portugalissa tehdä pipon ja päätin aloittaa sen nyt, kun viime viikolla törmäsin lankakauppaan ja ostin tarvikkeetkin. Alku oli aika hankala mutta nyt oon jo hyvässä vauhdissa. Hyvää tekemistä sadepäiville, joita on tälle viikolle ennustettu paljon!
Sadepäiville oon myös varannut tekemiseksi ton meidän/mun kaukomatkan suunnittelun. Ollaan siis Erwinin kanssa suuntaamassa elokuun puolivälissä kohti Indonesiaa. Alunperin meidän piti yhdessä reissata reilut 2kk Indoissa, Australiassa ja Uudessa-seelannissa, mutta tän uuden työnsä vuoksi Erwin ei voi olla kun noin 4 viikko poissa eli ton Indonesian osuuden. Siinä vaiheessa siis kun hän lähtee takaisin Eurooppaan meikäläinen jatkaa ominpäin kohti Ausseja ja Uutta-seelantia! Hieman jännittää toi yksin matkaaminen, mutta on jo kaikki lennot yms. varattu ja muutenkin, miksen lähtisi..Ainahan sitten pois pääsee jos homma ei toimikaan. Ja äiti ja iskä, Australia ja Uusi-seelanti on todella turvallisia ja kehittyneitä maita, enkä aio mennä yöllisille uintiretkille ja päätyä krokon suuhun, tai tehdä muutakaan hölmöä! :D
Majaillaan täällä Erwinin kämpillä, joka on noin 10m² huone solussa, Obergiesing-nimisellä alueella. Tää on ihan hyvällä paikalla, lähin U-bahn asema on reilun 5min kävelyn päässä ja fillarilla ihan keskustaan polkasee reilu 20min. Ja joellekin kävelee puolessa tunnissa. Kaikkein kodikkain tää kämppä ei ole, mut välttää nyt siks mitä täällä oon. Paljon oon koittanu keksiä kaikenlaista tekemistä, kun Erwin tosiaan on päivät töissä.
Ekana päivänä täällä hämmenyin aika paljon, kun lähdin tohon joen rantaan ottamaan aurinkoa. Oli järkyttävän kuuma, kahlasin sellaselle pienelle saarekkeelle ja rupesin pötköttelemään. Hetken päästä raotin silmiä ja whaat, näen alastoman noin viiskymppisen naisen! Ehti iskä ja paniikki et ei hitto oonko eksynyt nudistirannalle! (mm. keskustan lähellä olevassa puistossa on nudistialue!) Onneksi en, kyseessä oli pariskunta joka oli fillarireissulla vaan päättänyt käväistä vilvoittelemassa. Mut oli aika jäätävä näky silti!
Siinä auringossa maatessa päätin että jos nyt en ihan kuoliaaksi halua tylsistyä tai menettää omaisuutta metrolippuihin on hankittava fillari. Olin jo keväällä löytänyt foorumin, jossa saksassa asuvat ulkomaalaiset keskustelivat, ja siellä oli osto-myynti palsta. Jo perjantai aamuna sinne olikin ilmestynyt ilmoitus että joku kundi oli muuttamassa pois Münchenistä ja myy polkupyöräänsä. Laitoin viestiä, ja melkein samaa tietä tuli lähtö keskustaan jossa kaupat tehtäisiin. Nyt sitten omistan 60euron arvoisen ihan peruspolkupyörän. Tää myyjä oli kotoisin Amerikasta, Washingtonista ja oli jonkun kouluprokkiksen tiimoilta ollut täällä. Ihan hauska tyyppi! Samana iltana sitten poljin keskustasta kotiin ihan jäätävässä kaatosateessa..Mutta onpahan nyt sit fillari!
Lauantaina kaatosade jatkui ja päätettiin sen vuoksi lähteä tutustumaan paikalliseen ostoskeskusmaailmaan. Mentiin sellaiseen paikkaan kuin Olympia Einkaufscentrum, joka oli ISO! Esitteen mukaan siellä oli yli 230 erilaista liikettä ja se oli kyllä helppo uskoa! Ihan jäätävästi erilaisia putiikkeja ja ihania ruokakauppoja/ravintoloita! Lauantai ei ehkä ole se paras aika mennä sinne, järjetön tungos ja kunnon perhe-helvetti! Mutta hauska oli nähdä silti, syötiin jätskit (täällä on paljon ihania italialais-jätskikiskoja!) ja juotiin tuorepuristetut mehut (täällä on myös paljon mehukiskoja, joista saa mitä vaan hedelmämix mehuja vastapuristettuina!!) Ensimmäistq kertaa laitettiin ihan ruokaakin tona iltana, solun luksus varustellussa opiskelijakeittiössä! Tapasin myös noita kämppiksiä, ihan normaaleilta vaikuttavat. Paitsi yksi mimmi, jolla on jonkin asteinen post-it pakkomielle! Vähän väliä johonkin ilmestyy lappu jossa muistutetaan valojen sammuttamisesta tai muusta vastaavasta! Raivostuttavaa! Voisin kuvitella että ois parempaakin tekemistä kun vahtia post-it lappujen kanssa muiden tekemisiä, mokoma nihilisti! :D Nojoo, onneks en kauheesti niitä näe. useimmiten siinä vaiheessa kun ite nousen muut ovat jo menneet matkoihinsa ja saa olla rauhassa :) Musta ei siis näköjään ole soluasumiseen :D Haluun oman keittiön, suihkun ja vessan!
Sunnuntaina kello soi aamulla kuudelta (!!!!) koska mentiin tsekkaamaan jokisurffi. Täällä on 3 eri paikkaa tossa Isar-joessa, joihin vesi muodostaa staattisen aallon jossa voi surffata (oon maininnukin tän jo aikaisemmin) ja mentiin sitä kokeilemaan. Erwin oli jo pari kertaa käynyt surffaamassa mut mulle kokemus oli ensimmäinen..ja ehkä viimeinen! AIka faggot-toimintaa sanon minä! Sen mitä surffaan niin surffaan kyllä ihan oikeissa aalloissa, tollanen jokimeininki on aika tekemällä tehtyä. Oishan se varmasti hyvää tasapainotreeniä ja niin mut..ei niin ei! Illalla palasin takaisin vanhan harrastuksen pariin eli virkkaamiseen. Lupasin Sofille portugalissa tehdä pipon ja päätin aloittaa sen nyt, kun viime viikolla törmäsin lankakauppaan ja ostin tarvikkeetkin. Alku oli aika hankala mutta nyt oon jo hyvässä vauhdissa. Hyvää tekemistä sadepäiville, joita on tälle viikolle ennustettu paljon!
Sadepäiville oon myös varannut tekemiseksi ton meidän/mun kaukomatkan suunnittelun. Ollaan siis Erwinin kanssa suuntaamassa elokuun puolivälissä kohti Indonesiaa. Alunperin meidän piti yhdessä reissata reilut 2kk Indoissa, Australiassa ja Uudessa-seelannissa, mutta tän uuden työnsä vuoksi Erwin ei voi olla kun noin 4 viikko poissa eli ton Indonesian osuuden. Siinä vaiheessa siis kun hän lähtee takaisin Eurooppaan meikäläinen jatkaa ominpäin kohti Ausseja ja Uutta-seelantia! Hieman jännittää toi yksin matkaaminen, mutta on jo kaikki lennot yms. varattu ja muutenkin, miksen lähtisi..Ainahan sitten pois pääsee jos homma ei toimikaan. Ja äiti ja iskä, Australia ja Uusi-seelanti on todella turvallisia ja kehittyneitä maita, enkä aio mennä yöllisille uintiretkille ja päätyä krokon suuhun, tai tehdä muutakaan hölmöä! :D
torstai 22. heinäkuuta 2010
Tämä unohtui
Tää biisi on koko reissun paras biisi, Sofilta kuulin ja ihastuin. Tähän biisiin tiivistyy kaikki muistot tuolta!
Portugal pidemmän kaavan mukaan
Noniin, vihdoin ja viimein netin ääressä niin että on aikaa kirjottaa reissusta Portugaliin ihan perinpohjin! (tästä tulee sit varmaan aika pitkä postaus!)
Eli siis viimeks kirjottelin noita alkureissun tunnelmia siitä ettei oikein hommat toiminut ja niin edespäin..No jonkin verran ne siitä selkeytyi tosiaan kun kysyttiin sitten Heinin kanssa pomolta että mikä on homman nimi, mitkä meidän työt on ja saadaanko jotain palkkaakin. Koska pelkän majoituksen maksamiseen lastenleirin aikana oli ihan hulluna töitä! Alkukankeuden jälkeen hommat sujui siis hyvin :)
Leirillä olleet muksut oli muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ihan huippukakruja..Vaikka kakru on ehkä väärä sana koska vanhimmat oli 16-17-vuotiata :D Lapset tuli ympäri maailmaa ja melkein kaikki puhuivat ihan loistavaa englantia mikä oli aika hämmentävää..En olisi oottanut että 10-vuotia pikkujannu puhuu ihan virheetöntä lontoota! Mutta hyvä vaan niin niiden kanssa pystyi kommunikoimaan ja ihan ystävystymäänki, joka helpotti kurinpitoa. Vaikka sitä nyttei pahemmin tarvittu paitsi iltaisin kun kumma kyllä oli kauheen vaikeeta mennä nukkuu. Aluks pauhattii että kaikki nyt petiin ja valot ja suut kiinni mut parin illan jälkeen huomattiin että se oli ihan hyödytöntä joten jatkossa vaan kehotettiin olemaan hiljaa vaikka valvoisivat koko yön. Kaheksalta oli aina herätys aamiaiselle, ja yhtenä aamuna mentiin herättelemään jengi kattilankansien avustuksella! Katseet joita sängyistä tuli eivät olleet maailmaan ystävällisimpiä hehheh!
Manu, leirin ehkä kivoin jannu!
Junnut valmistautuu surffaukseen
Me oltiin siis koko aika Carrapateira nimisessä kylässä, jossa on tä surffikoulun toinen leiritalo. Toinen on Sagresissa. Tää meidän leiri on sellanen joka on käytössä vaan kesäajan joten siellä ei siis ollut nettiä..Muuten ei kauheesti haitannut mutta asioiden hoitoon ja yhteydenpitoon se ois ollu aika mainio. Ei kauheen usein jaksettu ajaa puolta tuntia sinne toiselle talolle, varsinkin ku päivät oli aika täysiä. Ekaksi tehtii aamianen, sen jälkeen väsättiin lounas (noin 85 sämpylää joka päivä) joka sitten heitettiin rannalle. Väliaika useimmiten köllötettiin rannalla ja surffattiin jonkin verran. En surffannut niin paljoa kuin odotin. Muulle henkilökunnalle surffaus oli ihan henki ja elämä ja koko ajan kaikki ihmetteli ja painosti miksei oltu vedessä heinin kanssa jokaista liikenevää hetkeä..Se jotenkin söi fiilistä. No mutta kuitenkin osallistuin pari kertaa alkeistunneille joka oli tosi hyvä, koska en ole ikinä mitään tunteja ottanut. Ja tekniikasta sen kyl huomas..Vähän kun hioi ja opetteli perusjuttuja niin oli paljon helpompaa! Varmaan Indonesiassakin noista opinnoista tulee olemaan paaaaljon apua :)
The city, Carrapateira!
Leiritalo
Talon sisältä
Maisema talon takaa
Meitä oli tossa leirissä duunissa loppujenlopuksi 8 henkeä. Tai 10 jos lasketaan pari paikallista kundia jotka teki vähän kaikkea ja sai asua ilmaiseksi talossa. Mut siis minä ja Heini oltiin suomesta, ja hoidettiin toi aamiaispuoli ja lastenleirin aikaan muutkin safkat. Sitten oli 4 opettajaa; Filipe joka oli kotoisin Lissabonista. Varmaankin leirin paras surffaaja ja hullun levoton mutta mukava tyyppi. Sofi; mua vähän nuorempi mimmi Uruguaysta, joka ei kauheesti englantia osannut mutta silti meistä tuli hyvät kaverukset tona aikana mitä tuolla ehdin olla. Ale oli italiasta, Heinin poikaystävän Mattian vanhoja ystäviä, jota kautta nekin Heinin kanssa oli tonne leiriin päätyneet. Concha, Alen tyttöystävä Saksasta. Lastenleirin loppupuolella taloon saapui vihdoin House Manager Lory ausseista, joka pisti tuulemaan omalla tavallaan ja vihdoin oli joku sellainen talossa joka oikeesti hoiti hommat eikä vaan lupaillut (muutamat muut johtohahmot tuppasivat olemaan tälläisiä.)Aika kansainvälinen henkilöstö siis, joka oli vaan hauska seikka.
The Sandwich Factory!
Sofi!
Filipe!
Majailin samassa huoneessa Filipen, Sofin ja Loryn kanssa. Yhteiselo sujui poikkeuksetta hyvin, mitä nyt Sofi narskutti öisin hampaita ihan järkyttävästi ja Lory, joka nukkui mun alapuolella kääntyili ihan hulluna ja joka kerta kun se kääns kylkeä niin koko punkka heilui kuin lehti tuulessa :D Onneksi sit siinä vaiheesaa kun Erwin tuli käymään saatiin sentään oma huone!
Sagresin talossa oli töissä isopomo Jose, housemanager Rich ja opettaja Alice. Rich ja Ali olivat uudesta-seelannista ja hieman outoja..mukavia mutta hyvin kummallisia. Jose oli paikallinen lusmu, joka ei oikein tuntunut saavan mitään aikaiseksi :D Nojoo se onneks majaili toisessa talossa :) Ja melkein unohtui meidän talon rennoin asukki, Mattian koira Pretzel! Ponin kokoinen pentu, jolla oli ihan loistava persoona! Koko mestan ehodoton lemmikki :)
Pretzel!!
Meidän huone!
Aika paljon hengailtiin kolmistaan Heinin ja Mattian kanssa..käytiin vesipuistossa (ihan superhauskaa!!) jossa oltiin kuin pikkulapset, käytiin syömässä yhdessä ja muutenkin keksittiin aina omaa kivaa. Heinin kanssa sattui pelottava kohtaaminen kahden käärmeen kanssa. Käveltiin kylältä takaisin kämpille(oltiin oltu kattomassa futisfinaalia) ja yhtäkkiä Heini kiljaisee kuin syötävä ja pomppaa about 2 metriä ilmaan ja samalla nään että meitä lähestyy äkäinen käärme sihisten. Hyi h*lvetti! No säikähdin tietty itekin ja kompuroin läpsyissä sen verran että pari varvasta aukee ihan kunnolla ja toinen nilkka venähtää! Ihan hysteerisinä nauretaan tiellä ja onneks ei just sattunut auto ajamaan ohitte sillä oltais jääty alle..No jatketaan matkaa ja naureskellaankin jo et olipa toikin, kunnes noin sadan metrin päässä maassa on kerällä toinen mokoma! Jäädytään ihan totaalisesti ja päätettiin sillä sekunnilla mennä viereiseen ravintolaan ottamaan lasilliset ja hälytettiin Mattia hakemaan meidät. Ja leiritalo oli tässä vaiheessa siis noin 200 metrin päässä! Mutta se tie oli pimeä ja jo kaksi käärmettä lyhyellä matkalla niin ei ois mistään hinnasta enää loppumatkaa hipsitty flipflopeissa. Mattia haki meidät ja meinas kuolla nauruun kun kuuli miksi. Se oli jo kelannut että ois oikeesti sattunut jotain vakavaa. Mutta loppuhyvin kaikkihyvin, käärmeidenkin kanssa :)
Lagosissa
Meidän käskettiin näyttää iloisilta!
Vika viikko oli erilainen koska Erwin ja sen kaksa kaveria tuli käymään ja mentiin sitten isommalla porukalla surffaamaan ja muuta. Muiden kanssa oli hauskaa mutta selkeesti heillä oli vähän omat kuviot, koska useimmat oli ollu jo useita vuosia tuolla töissä. Siltikin ihan huipputyyppejä osui matkalle ja ehdottomasti tulee ikävä tota elämää. AIka huolettomat 3 viikkoa hurahti ja nyt oon jo takaisin Munchenissä. Oisin voinut jäädä vielä vähäksi aikaa tonne mutta Heinille ja Mattialle riitti surffielämä ja Erwin ja sen kaveritkin jatkoivat matkaa niin en sitten itekseni viitsinyt jäädä palloilemaan. Nyt oon täällä varmaan parisen viikkoa ja sitten suuntaan ensiksi Belgiaan moikkaamaan kaveria ja sitten Amsterdamiin moikkaamaan toista kaveria jonka jälkeen onkin aika hilpaista kohti Indonesiaa, Australiaa ja Uutta-Seelantia..Siitä tulee jännittävää! Nyt meen tsekkailemaan josko pyykit ois valmiina. Oon varmana unohtanut monta hauskaa juttua tolta reissulta mutta lisäilen niitä sitä mukaa kun muistan :)
palaillaan!
Eli siis viimeks kirjottelin noita alkureissun tunnelmia siitä ettei oikein hommat toiminut ja niin edespäin..No jonkin verran ne siitä selkeytyi tosiaan kun kysyttiin sitten Heinin kanssa pomolta että mikä on homman nimi, mitkä meidän työt on ja saadaanko jotain palkkaakin. Koska pelkän majoituksen maksamiseen lastenleirin aikana oli ihan hulluna töitä! Alkukankeuden jälkeen hommat sujui siis hyvin :)
Leirillä olleet muksut oli muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ihan huippukakruja..Vaikka kakru on ehkä väärä sana koska vanhimmat oli 16-17-vuotiata :D Lapset tuli ympäri maailmaa ja melkein kaikki puhuivat ihan loistavaa englantia mikä oli aika hämmentävää..En olisi oottanut että 10-vuotia pikkujannu puhuu ihan virheetöntä lontoota! Mutta hyvä vaan niin niiden kanssa pystyi kommunikoimaan ja ihan ystävystymäänki, joka helpotti kurinpitoa. Vaikka sitä nyttei pahemmin tarvittu paitsi iltaisin kun kumma kyllä oli kauheen vaikeeta mennä nukkuu. Aluks pauhattii että kaikki nyt petiin ja valot ja suut kiinni mut parin illan jälkeen huomattiin että se oli ihan hyödytöntä joten jatkossa vaan kehotettiin olemaan hiljaa vaikka valvoisivat koko yön. Kaheksalta oli aina herätys aamiaiselle, ja yhtenä aamuna mentiin herättelemään jengi kattilankansien avustuksella! Katseet joita sängyistä tuli eivät olleet maailmaan ystävällisimpiä hehheh!
Manu, leirin ehkä kivoin jannu!
Junnut valmistautuu surffaukseen
Me oltiin siis koko aika Carrapateira nimisessä kylässä, jossa on tä surffikoulun toinen leiritalo. Toinen on Sagresissa. Tää meidän leiri on sellanen joka on käytössä vaan kesäajan joten siellä ei siis ollut nettiä..Muuten ei kauheesti haitannut mutta asioiden hoitoon ja yhteydenpitoon se ois ollu aika mainio. Ei kauheen usein jaksettu ajaa puolta tuntia sinne toiselle talolle, varsinkin ku päivät oli aika täysiä. Ekaksi tehtii aamianen, sen jälkeen väsättiin lounas (noin 85 sämpylää joka päivä) joka sitten heitettiin rannalle. Väliaika useimmiten köllötettiin rannalla ja surffattiin jonkin verran. En surffannut niin paljoa kuin odotin. Muulle henkilökunnalle surffaus oli ihan henki ja elämä ja koko ajan kaikki ihmetteli ja painosti miksei oltu vedessä heinin kanssa jokaista liikenevää hetkeä..Se jotenkin söi fiilistä. No mutta kuitenkin osallistuin pari kertaa alkeistunneille joka oli tosi hyvä, koska en ole ikinä mitään tunteja ottanut. Ja tekniikasta sen kyl huomas..Vähän kun hioi ja opetteli perusjuttuja niin oli paljon helpompaa! Varmaan Indonesiassakin noista opinnoista tulee olemaan paaaaljon apua :)
The city, Carrapateira!
Leiritalo
Talon sisältä
Maisema talon takaa
Meitä oli tossa leirissä duunissa loppujenlopuksi 8 henkeä. Tai 10 jos lasketaan pari paikallista kundia jotka teki vähän kaikkea ja sai asua ilmaiseksi talossa. Mut siis minä ja Heini oltiin suomesta, ja hoidettiin toi aamiaispuoli ja lastenleirin aikaan muutkin safkat. Sitten oli 4 opettajaa; Filipe joka oli kotoisin Lissabonista. Varmaankin leirin paras surffaaja ja hullun levoton mutta mukava tyyppi. Sofi; mua vähän nuorempi mimmi Uruguaysta, joka ei kauheesti englantia osannut mutta silti meistä tuli hyvät kaverukset tona aikana mitä tuolla ehdin olla. Ale oli italiasta, Heinin poikaystävän Mattian vanhoja ystäviä, jota kautta nekin Heinin kanssa oli tonne leiriin päätyneet. Concha, Alen tyttöystävä Saksasta. Lastenleirin loppupuolella taloon saapui vihdoin House Manager Lory ausseista, joka pisti tuulemaan omalla tavallaan ja vihdoin oli joku sellainen talossa joka oikeesti hoiti hommat eikä vaan lupaillut (muutamat muut johtohahmot tuppasivat olemaan tälläisiä.)Aika kansainvälinen henkilöstö siis, joka oli vaan hauska seikka.
The Sandwich Factory!
Sofi!
Filipe!
Majailin samassa huoneessa Filipen, Sofin ja Loryn kanssa. Yhteiselo sujui poikkeuksetta hyvin, mitä nyt Sofi narskutti öisin hampaita ihan järkyttävästi ja Lory, joka nukkui mun alapuolella kääntyili ihan hulluna ja joka kerta kun se kääns kylkeä niin koko punkka heilui kuin lehti tuulessa :D Onneksi sit siinä vaiheesaa kun Erwin tuli käymään saatiin sentään oma huone!
Sagresin talossa oli töissä isopomo Jose, housemanager Rich ja opettaja Alice. Rich ja Ali olivat uudesta-seelannista ja hieman outoja..mukavia mutta hyvin kummallisia. Jose oli paikallinen lusmu, joka ei oikein tuntunut saavan mitään aikaiseksi :D Nojoo se onneks majaili toisessa talossa :) Ja melkein unohtui meidän talon rennoin asukki, Mattian koira Pretzel! Ponin kokoinen pentu, jolla oli ihan loistava persoona! Koko mestan ehodoton lemmikki :)
Pretzel!!
Meidän huone!
Aika paljon hengailtiin kolmistaan Heinin ja Mattian kanssa..käytiin vesipuistossa (ihan superhauskaa!!) jossa oltiin kuin pikkulapset, käytiin syömässä yhdessä ja muutenkin keksittiin aina omaa kivaa. Heinin kanssa sattui pelottava kohtaaminen kahden käärmeen kanssa. Käveltiin kylältä takaisin kämpille(oltiin oltu kattomassa futisfinaalia) ja yhtäkkiä Heini kiljaisee kuin syötävä ja pomppaa about 2 metriä ilmaan ja samalla nään että meitä lähestyy äkäinen käärme sihisten. Hyi h*lvetti! No säikähdin tietty itekin ja kompuroin läpsyissä sen verran että pari varvasta aukee ihan kunnolla ja toinen nilkka venähtää! Ihan hysteerisinä nauretaan tiellä ja onneks ei just sattunut auto ajamaan ohitte sillä oltais jääty alle..No jatketaan matkaa ja naureskellaankin jo et olipa toikin, kunnes noin sadan metrin päässä maassa on kerällä toinen mokoma! Jäädytään ihan totaalisesti ja päätettiin sillä sekunnilla mennä viereiseen ravintolaan ottamaan lasilliset ja hälytettiin Mattia hakemaan meidät. Ja leiritalo oli tässä vaiheessa siis noin 200 metrin päässä! Mutta se tie oli pimeä ja jo kaksi käärmettä lyhyellä matkalla niin ei ois mistään hinnasta enää loppumatkaa hipsitty flipflopeissa. Mattia haki meidät ja meinas kuolla nauruun kun kuuli miksi. Se oli jo kelannut että ois oikeesti sattunut jotain vakavaa. Mutta loppuhyvin kaikkihyvin, käärmeidenkin kanssa :)
Lagosissa
Meidän käskettiin näyttää iloisilta!
Vika viikko oli erilainen koska Erwin ja sen kaksa kaveria tuli käymään ja mentiin sitten isommalla porukalla surffaamaan ja muuta. Muiden kanssa oli hauskaa mutta selkeesti heillä oli vähän omat kuviot, koska useimmat oli ollu jo useita vuosia tuolla töissä. Siltikin ihan huipputyyppejä osui matkalle ja ehdottomasti tulee ikävä tota elämää. AIka huolettomat 3 viikkoa hurahti ja nyt oon jo takaisin Munchenissä. Oisin voinut jäädä vielä vähäksi aikaa tonne mutta Heinille ja Mattialle riitti surffielämä ja Erwin ja sen kaveritkin jatkoivat matkaa niin en sitten itekseni viitsinyt jäädä palloilemaan. Nyt oon täällä varmaan parisen viikkoa ja sitten suuntaan ensiksi Belgiaan moikkaamaan kaveria ja sitten Amsterdamiin moikkaamaan toista kaveria jonka jälkeen onkin aika hilpaista kohti Indonesiaa, Australiaa ja Uutta-Seelantia..Siitä tulee jännittävää! Nyt meen tsekkailemaan josko pyykit ois valmiina. Oon varmana unohtanut monta hauskaa juttua tolta reissulta mutta lisäilen niitä sitä mukaa kun muistan :)
palaillaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)