Portugal pidemmän kaavan mukaan

Noniin, vihdoin ja viimein netin ääressä niin että on aikaa kirjottaa reissusta Portugaliin ihan perinpohjin! (tästä tulee sit varmaan aika pitkä postaus!)

Eli siis viimeks kirjottelin noita alkureissun tunnelmia siitä ettei oikein hommat toiminut ja niin edespäin..No jonkin verran ne siitä selkeytyi tosiaan kun kysyttiin sitten Heinin kanssa pomolta että mikä on homman nimi, mitkä meidän työt on ja saadaanko jotain palkkaakin. Koska pelkän majoituksen maksamiseen lastenleirin aikana oli ihan hulluna töitä! Alkukankeuden jälkeen hommat sujui siis hyvin :)

Leirillä olleet muksut oli muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ihan huippukakruja..Vaikka kakru on ehkä väärä sana koska vanhimmat oli 16-17-vuotiata :D Lapset tuli ympäri maailmaa ja melkein kaikki puhuivat ihan loistavaa englantia mikä oli aika hämmentävää..En olisi oottanut että 10-vuotia pikkujannu puhuu ihan virheetöntä lontoota! Mutta hyvä vaan niin niiden kanssa pystyi kommunikoimaan ja ihan ystävystymäänki, joka helpotti kurinpitoa. Vaikka sitä nyttei pahemmin tarvittu paitsi iltaisin kun kumma kyllä oli kauheen vaikeeta mennä nukkuu. Aluks pauhattii että kaikki nyt petiin ja valot ja suut kiinni mut parin illan jälkeen huomattiin että se oli ihan hyödytöntä joten jatkossa vaan kehotettiin olemaan hiljaa vaikka valvoisivat koko yön. Kaheksalta oli aina herätys aamiaiselle, ja yhtenä aamuna mentiin herättelemään jengi kattilankansien avustuksella! Katseet joita sängyistä tuli eivät olleet maailmaan ystävällisimpiä hehheh!


Manu, leirin ehkä kivoin jannu!


Junnut valmistautuu surffaukseen

Me oltiin siis koko aika Carrapateira nimisessä kylässä, jossa on tä surffikoulun toinen leiritalo. Toinen on Sagresissa. Tää meidän leiri on sellanen joka on käytössä vaan kesäajan joten siellä ei siis ollut nettiä..Muuten ei kauheesti haitannut mutta asioiden hoitoon ja yhteydenpitoon se ois ollu aika mainio. Ei kauheen usein jaksettu ajaa puolta tuntia sinne toiselle talolle, varsinkin ku päivät oli aika täysiä. Ekaksi tehtii aamianen, sen jälkeen väsättiin lounas (noin 85 sämpylää joka päivä) joka sitten heitettiin rannalle. Väliaika useimmiten köllötettiin rannalla ja surffattiin jonkin verran. En surffannut niin paljoa kuin odotin. Muulle henkilökunnalle surffaus oli ihan henki ja elämä ja koko ajan kaikki ihmetteli ja painosti miksei oltu vedessä heinin kanssa jokaista liikenevää hetkeä..Se jotenkin söi fiilistä. No mutta kuitenkin osallistuin pari kertaa alkeistunneille joka oli tosi hyvä, koska en ole ikinä mitään tunteja ottanut. Ja tekniikasta sen kyl huomas..Vähän kun hioi ja opetteli perusjuttuja niin oli paljon helpompaa! Varmaan Indonesiassakin noista opinnoista tulee olemaan paaaaljon apua :)


The city, Carrapateira!


Leiritalo


Talon sisältä


Maisema talon takaa

Meitä oli tossa leirissä duunissa loppujenlopuksi 8 henkeä. Tai 10 jos lasketaan pari paikallista kundia jotka teki vähän kaikkea ja sai asua ilmaiseksi talossa. Mut siis minä ja Heini oltiin suomesta, ja hoidettiin toi aamiaispuoli ja lastenleirin aikaan muutkin safkat. Sitten oli 4 opettajaa; Filipe joka oli kotoisin Lissabonista. Varmaankin leirin paras surffaaja ja hullun levoton mutta mukava tyyppi. Sofi; mua vähän nuorempi mimmi Uruguaysta, joka ei kauheesti englantia osannut mutta silti meistä tuli hyvät kaverukset tona aikana mitä tuolla ehdin olla. Ale oli italiasta, Heinin poikaystävän Mattian vanhoja ystäviä, jota kautta nekin Heinin kanssa oli tonne leiriin päätyneet. Concha, Alen tyttöystävä Saksasta. Lastenleirin loppupuolella taloon saapui vihdoin House Manager Lory ausseista, joka pisti tuulemaan omalla tavallaan ja vihdoin oli joku sellainen talossa joka oikeesti hoiti hommat eikä vaan lupaillut (muutamat muut johtohahmot tuppasivat olemaan tälläisiä.)Aika kansainvälinen henkilöstö siis, joka oli vaan hauska seikka.


The Sandwich Factory!


Sofi!


Filipe!

Majailin samassa huoneessa Filipen, Sofin ja Loryn kanssa. Yhteiselo sujui poikkeuksetta hyvin, mitä nyt Sofi narskutti öisin hampaita ihan järkyttävästi ja Lory, joka nukkui mun alapuolella kääntyili ihan hulluna ja joka kerta kun se kääns kylkeä niin koko punkka heilui kuin lehti tuulessa :D Onneksi sit siinä vaiheesaa kun Erwin tuli käymään saatiin sentään oma huone!

Sagresin talossa oli töissä isopomo Jose, housemanager Rich ja opettaja Alice. Rich ja Ali olivat uudesta-seelannista ja hieman outoja..mukavia mutta hyvin kummallisia. Jose oli paikallinen lusmu, joka ei oikein tuntunut saavan mitään aikaiseksi :D Nojoo se onneks majaili toisessa talossa :) Ja melkein unohtui meidän talon rennoin asukki, Mattian koira Pretzel! Ponin kokoinen pentu, jolla oli ihan loistava persoona! Koko mestan ehodoton lemmikki :)


Pretzel!!


Meidän huone!

Aika paljon hengailtiin kolmistaan Heinin ja Mattian kanssa..käytiin vesipuistossa (ihan superhauskaa!!) jossa oltiin kuin pikkulapset, käytiin syömässä yhdessä ja muutenkin keksittiin aina omaa kivaa. Heinin kanssa sattui pelottava kohtaaminen kahden käärmeen kanssa. Käveltiin kylältä takaisin kämpille(oltiin oltu kattomassa futisfinaalia) ja yhtäkkiä Heini kiljaisee kuin syötävä ja pomppaa about 2 metriä ilmaan ja samalla nään että meitä lähestyy äkäinen käärme sihisten. Hyi h*lvetti! No säikähdin tietty itekin ja kompuroin läpsyissä sen verran että pari varvasta aukee ihan kunnolla ja toinen nilkka venähtää! Ihan hysteerisinä nauretaan tiellä ja onneks ei just sattunut auto ajamaan ohitte sillä oltais jääty alle..No jatketaan matkaa ja naureskellaankin jo et olipa toikin, kunnes noin sadan metrin päässä maassa on kerällä toinen mokoma! Jäädytään ihan totaalisesti ja päätettiin sillä sekunnilla mennä viereiseen ravintolaan ottamaan lasilliset ja hälytettiin Mattia hakemaan meidät. Ja leiritalo oli tässä vaiheessa siis noin 200 metrin päässä! Mutta se tie oli pimeä ja jo kaksi käärmettä lyhyellä matkalla niin ei ois mistään hinnasta enää loppumatkaa hipsitty flipflopeissa. Mattia haki meidät ja meinas kuolla nauruun kun kuuli miksi. Se oli jo kelannut että ois oikeesti sattunut jotain vakavaa. Mutta loppuhyvin kaikkihyvin, käärmeidenkin kanssa :)


Lagosissa


Meidän käskettiin näyttää iloisilta!

Vika viikko oli erilainen koska Erwin ja sen kaksa kaveria tuli käymään ja mentiin sitten isommalla porukalla surffaamaan ja muuta. Muiden kanssa oli hauskaa mutta selkeesti heillä oli vähän omat kuviot, koska useimmat oli ollu jo useita vuosia tuolla töissä. Siltikin ihan huipputyyppejä osui matkalle ja ehdottomasti tulee ikävä tota elämää. AIka huolettomat 3 viikkoa hurahti ja nyt oon jo takaisin Munchenissä. Oisin voinut jäädä vielä vähäksi aikaa tonne mutta Heinille ja Mattialle riitti surffielämä ja Erwin ja sen kaveritkin jatkoivat matkaa niin en sitten itekseni viitsinyt jäädä palloilemaan. Nyt oon täällä varmaan parisen viikkoa ja sitten suuntaan ensiksi Belgiaan moikkaamaan kaveria ja sitten Amsterdamiin moikkaamaan toista kaveria jonka jälkeen onkin aika hilpaista kohti Indonesiaa, Australiaa ja Uutta-Seelantia..Siitä tulee jännittävää! Nyt meen tsekkailemaan josko pyykit ois valmiina. Oon varmana unohtanut monta hauskaa juttua tolta reissulta mutta lisäilen niitä sitä mukaa kun muistan :)



palaillaan!