Zarautsista oltiin siis kotiuduttu Molietsiin muutamaksi päiväksi. Erwin ja muut kaverit saapuivat myös leirille ja parin päivän hengailun jälkeen oli vihdoin aika lähteä 4 viikoksi omalle lomalle ja pois leirikuvioista. Tauko tuli minulle hyvää hetkeen, olin kaikesta sosiaalisesta hässäköinnistä ja flunssasta johtuen melko naatti enkä sillä hetkellä oikein osannut leirillä olosta nauttia. Ajatus pelkästää omien kavereiden kanssa hengailusta, rauhallisesta meiningistä ja paljon surffaamisesta tuntui aivan mahtavalta!
Suunnitelmana oli lähteä ajamaan kohti Espanjan luoteiskulmaa. Aikaisempina vuosina olimme tehneet road-trippejä pysähtyen eri paikkoihin vain muutamaksi yöksi mutta nyt yhteistuumin päädyimme siihen että pysähdymme vain muutamassa paikassa ja useammaksi yöksi. Ketään ei ajatus ison teltan ja kamojen pakkaamisesta muutaman päivän välein kauheasti huvittanut! Ensin ajoimme Zarautsiin katsomaan jos siellä leirillä olisi tilaa. Leirillä oli paljon myös kaikkien muidenkin tuttuja töissä mutta valitettavasti sekä leiri että koko leirintäalue olivat aivan täynnä, joten hetken mietintäsession jälkeen päädyimme jatkamaan matkaa kohti Santanderia, ja sen vieressä olevaa kylää Nojaa. Ajomatkaa kertyi lähemmäs viisi tuntia plus pysähdys isolla kauppakeskuksella etsimään uutta kylmälaukkua vanhan, levinneen tilalle. "Jääkaappi" onneksi löytyi ja matka pääsi jatkumaan. Kaikilla oli jo kova hinku saada teltta pystyyn ja päästä rentoutumaan.
Noja vaikutti aluksi melko huonolta valinnalta; kylässä ei ollut mitään surffaamiseen viittaavaa eikä rannalla paljon aaltojakaan näkynyt. Itse olin päättänyt pitää muutaman päivän tauon myös surffaamisessa jotta sitkeä flunssa vihdoin loppuisi, joten aallottomuus ei paljoa haitannut. Löysimme tiemme isolle perheleirintäalueelle joka vaikutti mukavan rauhalliselta ja oli lähellä rantaa. Aika siis kasata teltta, sytyttää grilli ja tehdä suunnitelmat muutamalle päivälle. Päätettiin asustella Nojassa ainakin muutama päivä, jonka jälkeen jatkaisimme kohti ihan luoteisinta kulmaa ja San Xurxoa, jossa olimme muutama vuosi sitten olleet.
Nojasta minulle jäi melko sekaiset fiilikset. Kylä oli mukava, leirintäalue kiva ja surffauskin sujui hyvin viimeisinä päivinä. Ehkä kaikilla oli isommat odotukset, koska tunnelma oli jollain tavalla kireä. Itselläni ainakin kiristi Erwinin reaktio heti ensihetkistä alkean kun Molietsissa taas nähtiin. Olin odottanut paljon enemmän ja kun pojat saapuivat leirille tuntui kuin oltaisiin oltu vain kavereita. Hiukan pettymys. Puhuttiinkin asiasta ja fiilis parani mutta sen jälkeen tuntui entistä enemmän että muiden porukan jäsenten välillä kirrasi jotakin..Viimeisen yön tapahtumat eivät myöskään tunnelmaa kohottaneet. Sateisen päivän jälkeen päätettiin jatkaa matkaa ja lähteä suht ajoissa ajamaan, koska matkaa oli ainakin 6 tuntia edessä. Naapuripalstan asukkaat olivat melko juhlatunnelmissa ja yhden aikaan vihdoin lähtivät kylään ja rauha laskeutui. Mutta viiden aikaan aamulla porukka tuli takaisin ja pistivät mukavat jatko-orgiat pystyyn!! Olin pakahtua raivoon eikä edes musiikki korvakuulokkeista auttanut peittämään mökäämisen. Todella kivaa perheleirintäalueella! Aamulla olin valmis polttamaan naapurit telttoihinsa mutta (omaksi) onneksi he pakkasivat kamansa ja lähtivät jo ennen meitä.
Känkkäränkkäfiiliksesta huolimatta pakattiin omat kamamme kasaan ja ahtauduttiin autoon, matka jatkukoon paremmalla fiiliksellä! Kuuden tunnin ajon päätteeksi saavuimme San Xurxoon, pieneen uneliaaseen kylään aivan Espanjan luoteiskulmassa. Tutulta leirintäalueelta löytyi paikka aivan rannan tuntumasta kallioiden päällä. Näkymä suoraan merelle ja auringonlaskuun, ei paha! Tuo camping oli myös yli puolet halvempi kuin ensimmäinen ja naapureinakin oli aivan mahtava nuori saksalaisperhe. Parempi alku siis kuin Nojassa.
San Xurxon alueella on satoja pieniä lahtia kaikkiin eri ilmansuuntiin eli joka päivä jostakin löytyi surffattavaa. Suosikkispotti oli Campelon ranta, pieni poukama jonka ranta katosi nousuveden aikana kokonaan. Muutamana päivänä aallot olivat melko isoja ja ne päivät jäivät minulla historiaan parhaina surffipäivinä koskaan! Fiilis oli katossa ja aurinko paistoi, ei paremmin voisi olla!
Reilun viikon jälkeen tuolla maaseudulla päätettiin lähteä takaisin kohti pohjoista. Mietittiin jonkin aikaa jäätäisiinkö Espanjan puolelle mutta päädyttiin kuitenkin ajamaan Ranskaan asti, Cad de l Homy nimiseen pikkukylään. Puolet porukasta (se osa joka ei niin kauheasti surffaanut) päätti lähteä kohti etelää ja Portugalia katsastamaan Porton kaupungin. Ison porukan etu on toisaalta se että jos ei päädytä yhteisymmärrykseen reitistä niin on helppo jakaantua. Jatkettiin siis pienellä porukalla matkaa, joka osittain oli helpotus. Isossa ryhmässä alkoi hiukan kärjistyä fiilikset käytännön asioiden kuten kokkailun, tiskaamisen ja ostoksien teon, kanssa.
Matkalla takaisin Ranskaan pysähdyttiin yhdeksi yöksi Zarautsin leirillä, jossa oli paljon tuttuja myös lomalla. Oli kiva nähdä taas kaikkia ja seuraavana aamuna jatkaa matkaa. Saavuttiin iltapäivästä Cap del Homyyn. Leirintäalue oli iso ja rauhallinen, aallot olivat kivoja ja meidän joukkoon liittyivät myös Britte ja Martine, kaksi tyttöä jotka oltiin tavattu Zarautsissa. Britten tunsin kyllä jotenkuten aikaisemmin jo Hollannista. Mimmit ovat tosi rentoja ja mukavia joten oli vain kiva saada hiukka enemmän naisenergiaa joukkoon. Päivää myöhemmin paikalle kaasutti myös heidän aussi-kaveri Wade joka osoittautui paskahousu-korttipeliä rakastavaksi intohimoiseksi surffariksi. Tosi rento ja mukava kaveri! Wade oli ostanut Englannista surffipakun ja hänen suunnitelmanaan on kierrellä vuoden verran Eurooppaa surffaten. Ei huono plääni!
Mukavalla porukalla oli kiva olla, surffaus sujui edelleen hyvin ja Capissa surffasin tähän mennessä isoimpia aaltoja! Muutamana päivänä aallot olivat kyllä aivan liian isoja joten veteen ei tullut pahemmin mentyä. Hiukan ranta-aallokossa treenailin mutta enempi tuli vain nautittua auringosta ja pelattua korttia :)
Kuten kaikki kivat jutut myös loma alkoi lähtentyä loppuaan. Ray ja Sabinan piti olla pari päivää aikaisemmin jo takaisin kotona, Erwin ja Tobi päättivät jatkaa hiukan pohjoisemmaksi Ranskaan, kohti Bretagnea joten minun piti päättää halusinko jo silloin mennä takaisin Molietsiin vai vasta lauantaina. Olin sanonut pomolle että lauantaina olen taas paikalla. Britte suunnitteli vielä lähtevänsä muutamaksi päiväksi takaisin Zarautsiin (hänelle ja yhdelle surffimaikalle oli kehittynyt jotain juttua...). Päätin hypätä Britte kyytiin ja nauttia vielä muutaman päivän omasta ajasta. Ja päätös osoittautui todella oikeaksi!
Matkattiin takaisin etelään, fiilisteltiin hyvää musiikkia ja elämää. Meillä klikkasi tosi hyvin yhdessä, sama musiikkimaku, yhtä intona surffaamisesta ja muutenkin samanlainen tapa katsella maailmaa. Britten kanssa hengaillessa tuli vietettyä muutamat kesän parhaista päivistä. Fiilikset lauantain ja "kotiinpaluun" koittaessa olivatkin aika sekalaiset...Toisaalta oli mukava nähdä taas kaikkia omia leiriläisiä, mutta toisaalta pelotti jos paluu olisi taas samanlainen kuin viime kerralla Zarautsin jälkeen. Onneksi Britte tuli vielä muutamaksi päiväksi mun mukaan joten ihan yksin ei tarvinnut palata...Viimeisistä viikoista lisää seuraavassa ja viimeisessä kesäpostauksessa!
Alla vielä linkit sekä leirikuviin että elokuun reissukuviin:
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.4740740277012.192176.1250075931&type=1&l=3943f94982 Leirielämästä kuvia
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.4630440759593.189619.1250075931&type=1&l=476c77745c Elokuun surffireissun kuvia
Blogin tarinat ovat muuttaneet Portugalin Ericeiraan ja kertovat elämästä surffimajatalon emäntänä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti