Itsepohdiskelua...

Kesäpostauksien väliin hieman päivitystä siitä, mitä tällä hetkellä mulle kuuluu. Surffiseikkailuista on nyt parisen kuukautta aikaa ja alku täällä Hollannissa on ollut aika kankeaa. Kesä oli tietysti aivan huimaa, ihanaa vapaata aikaa auringossa, joten ei tätä normieloa siihen mitenkään edes voikkaan verrata, mutta silti, jokin on pielessä.

Kesän jälkeen tajusin ensinnäkin että vihdoin tein jotain sellaista mitä minä itse oikeasti haluan tehdä ja se fiilis on jäänyt kaivelemaan. Sillä tällä hetkellä minulla on elämän punainen lanka aika hakusessa. Mitä haluan tehdä? Missä haluan olla? Isoja kysymyksiä.

Aloitetaan aiheesta mitä haluan tehdä. Noh, yksi selkeä vastaus on että haluan surffata enemmän ja tehdä pitkiä reissuja maihin, joissa vielä en ole käynyt. Ensi kesänä olisi tarkoitus suunnata Kaliforniaan ystävän kanssa! Ja toinen asia jota haluan tehdä ja jossa haluan kehittyä on valokuvaus. Molemmat asiat ovat myös enemmän pitkän tähtäimen suunnitelmia, varsinkin tuo valokuvaus. Mutta molemmat asiat vaativat myös aika hyvät taloudelliset resurssit, joten hätiköiden niitä ei lähdetä toteuttamaan. Mutta tässä on alku, minulla on tavoitteita joita kohti haluan lähteä pyrkimään ja joihin haluan säästää rahaa. Se on viime aikoina antanut lohdullisen tunteen että edes jonkinlainen lanka tässä hommassa varmaan on!

Langan seuraaminen onkin sitten hieman eri juttu, en oikein tiedä mistä pitäisi aloittaa, mikä asia on nyt ensisijainen. Mutta kaipa se ajan kanssa selviää, kaikki mahdolliset sentit vaan sukan varteen säilöön :)

Vaikeampi kysymys sitten on se, että missä haluan olla...ja siihen liittyen myös kenen kanssa. Kesän aikana ja varsinkin sen jälkeen minulla on ollut vahva tunne että tällä hetkellä haluaisin olla vapaa kulkemaan omia polkujani ja toteuttaa itseäni riippumatta kenestäkään toisesta henkilöstä. Ja tällä toisella henkilöllä tarkoitan siis tietty Erkkiä. Ehkä muutaman vuoden takaiset fiilikset tekevät nyt paluuta, mutta joka tapauksessa tiedän että tähän tilanteeseen on tultava  muutos. Kipeitä päätöksiä mutta haluan asettaa itseni ja omat unelmani ja tavoitteeni nyt etusijalle. Sen myötä siis ongelmaksi muodostuu pohdinta missä haluan olla...En tiedä haluanko olla täällä Hollannissa kauhean paljon pidempään..ja tulenko sitten Suomeen? Vai jonkin ajan kuluttua jonnekin ihan muualle? Liian paljon vaihtoehtoja!

Perhettä ja vanhoja ystäviä on todellakin iso ikävä, ja muutenkin Suomi on aina säilynyt mulle "kotina". Siellä tiedän miten asiat toimii, tunnen vanhat tutut ja kielikin on oma äidinkieli. Kaipuu tuttuun ja turvalliseen on välillä yllättävän iso. Varsinkin jos mietin että täällä lähtisin yksin asumaan, ajatus Nuorisosäätiön kämpistä on paaaaaljon houkuttelevampi :) Mutta toisaalta, siellä ei voi surffata ja reissaaminen muihin maihin on hiukka kalliimpaa..ja entä jos vanhat tutut ei enää tunnekaan mua ja päädyn kaikesta huolimatta yksikseni yskimään?

Pää on varmana sekaisin ihan senkin takia että päätöksiä on tehtävä monien vaihtoehtojen väliltä. Toisaalta tiedän mitän mun pitää tehdä ja mitä haluan tehdä mutten kuitenkaan sittenkään ihan tarkalleen että miten...Olenkin yrittänyt tehdä ihan konkreettista listaa asioista joita haluan ja sen jälkeen alkanut pohtimaan tietä niihin tavoitteisiin. Se on tuonut jonkinlaista selkeyttä mutta silti tuntuu että ihan metsässä mennään vielä jonkin aikaa ennekuin löytyy se oma polku jota pitkin pääsee selville vesille.

Kaiken tämän itsepohdiskelun lisäksi olen myös aloittanut taas työt uudessa työpaikassa. Olen nykyins toissä NH Hoteles hotellissa Haagissa, vastaanottovirkailijana. Tähän saakka olen viihtynyt hyvin vaikka uusia asioita on pitänyt oppia tonnikaupalla ja aamuvuoroihin herätä puoli kuudelta. Senkin takia on varmaan polla hiukan sekaisin :) Mutta onneksi näin, onpahan tuloja ja jotain tekemistä päivät!

Näin siis täällä, melko isojen juttujen kanssa painimista mutta onneksi on skype ja tiedän että on ystäviä ja perhe jotka ottaa kopin jos täältä yhtäkkiä tullaankin takaisin!