Kesäkertomuksia osa 3: Zarautsiin ja takaisin...

Seikkailu jatkui siis kohti "vaihtoa" Zarautsin leirille. Ekalla San Sebastianin reissulla tapasin pitkästä aikaa tuttuja jotka olivat tuolla Zarautsissa töissä. Vanhoja naamoja Hollannista ja kasa kavereita joihin olin kesän aikana tutustunut. Hieman hiprakassa siellä sain siis idean "että hei, mähän haluan mennä joksikin aikaa tuonne töihin!" Ehdotinkin sitä sitten samantien meidän pomolle joka lämpeni ajatukselle ja ennenkuin tiesin, pari viikkoa myöhemmin istuin jälleen bussissa, lopulta kohti Zarautsia.

Tuossa vaiheessa kesää mulla oli hyvin sitkeä flunssa joka vei aika paljon voimia (sekä äänen), joten en alkuviikosta kovinkaan paljon jaksanut lähteä ulos tai muutenkaan urheilla. Zarautsissa henki oli aika erilainen kuin Molietsissa. Suurin osa crewsta oli siellä melkein koko kesän ja porukasta muodostui iso perhe. Välillä jopa tuntui ettei meininkiin enää meinannut päästä mukaan, mutta onneksi muutaman päivän tutustumisen jälkeen olo oli tosi kotoisa! Parasta tuolla ollessa oli kuitenkin iso kasa tyttöjä jotka olivat surffaamisesta yhtä innostuneita kuin minä! Molietsissa ei pahemmin tytöt surffanneet, suurin osa heistä oli enemmän bilelomalla kun oikeasti surffaamassa, joka mua välillä hiukka harmitti. Useanakin aamuna kukonlaulun aikaa lähdettiin tyttöporukalla katsastamaan aallot ja surffaamaan. Tuon reilun viikon aikana opinkin ihan hurjasti ja edistyin isoin askelin!

Toinen asia josta kovasti tuolla Espanjan puolella tykkäsin oli itse Zarauts ja sen mukanaan tuomat kulttuuriaspektit. Moliets on tosi pieni kyläpahanen, joka kesäisin turistien myötä herää henkiin ja sesongin loputtua taas kuolee pois. Muutamat kadut kauppoineen ja ravintoloineen on muutamassa päivässä tulleet tutuksi eikä leirin lisäksi siellä kauheesti ollutkaa tekemistä. Toisin kuin Zarautsissa. Zarauts on pienehkö kaupunki, jossa oikeasti asuu paljon paikallisia ihmisiä. Keskusta on pullollaan ihania pieniä tapasbaareja (baskimaassa oltaessa pitäisi oikeasti sanoa pinchosbaareja) jotka iltaisin ovat pullollaan ihmisiä. Aukiolla hengailee paikallisia vauvasta vaariin, puheensorina kaikuu kapeissa kujissa ja ruoka ja viini on todella halpaa! Leiriltä oli helppo skeitata pitkin rantabulevardia keskustaan ja samalla katsella surffareita jotka vielä viimeisten auringsäteiden valossa nauttivat hyvistä aalloista. Mulle tuo kaupunki merkitsi paljon muutakin kuin vain surffileiriä.

Kun lähtö takaisin Molietsiin tuli, tiesin että ihmisiä ja paikkaa tulisi kova ikävä. Mikä osoittautuikin ikävä kyllä todeksi. Zarautsin rennon meiningin jälkeen oli aika shokki palata Molietsin auringon polttamaan bileparatiisiin ja ainakin 20 uuteen työntekijään ja sekamelskaan. Muutamat uudet työntekijät (jotka olivat kyllä aikaisempina vuosina jo tuolla olleet..) olivat melko töykeitä saivat aikaan sen etten tuntenut itseäni enää ollenkaan tervetulleeksi takaisin! Flunssa ja väsymys olivat myös aika kovana päällä joten seuraavan viikon alussa odottava lähtö Erwinin ja kavereiden kanssa omalle lomalle tuntui parhaalta ajatukselta koskaan...