Paluu takaisin...mutta mihin?

Hollannin maaperällä ollaan taas. Ja jopa huimat, hmm, 6 tuntia on jo oltu! Olo on aika ontto...Tähän astisista Suomen-reissuista ehkä jotenkin haikein paluu tulla takaisin. Toisaalta tää kerta olikin aika erilainen kuin kaikki muut kerrat viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana.

Itseasiassa tämä koko mennyt vuosi on ollut ihan erilainen kuin mikään koskaan sitten Erkin tapaamisen. Keväällä otin töistä loparit ja päätin mennä surffileirille kesäksi töihin. Kesä meni jossain utopiassa, ihan eri elämässä rannalla ja sen jälkeinen syksy olikin kovaa kolinaa. Ahdistusta lähes kaikesta joka sitten purkautui ja lähdin marraskuussa pidemmäksi aikaa Suomeen keräilemään oloa ja ajatuksia.

Nyt sitten ollaan taas täällä. Nollapisteessä, siltä tällä hetkellä tuntuu. Ehdin ehkä tuossa puolessatoista kuukaudessa jollain tavoin taas asettua Suomeen, ainakin huomasin että mikään ei ole muuttunut. Rakas perhe on edelleen siellä, rakkaista ystävistä puhumattakaan. Jonkinlaista ihanaa kodikkuutta mikä täältä puuttuu. Tällä hetkellä mulla ei ole myöskään työpaikkaa täällä, joka varmasti osaltaan korostaa tätä onttoa oloa. Oon kuin olisin ihan tuuliajolla ilman mitään suuntaa ja rytmiä hommassa. Tuntuu vaikeelta nousta ja ryhdistäytyä kun ei oikein ole mitään pakotetta.

Kovasti oon viime aikoina kanssa miettinyt näitä 'mitä haluan elämältäni' juttuja, eikä niissäkään tunnu pahemmin olevan selkeyttä. Alkaa tehdä taas mieli lähteä lipettiin jonnekin maailman toiselle puolelle, mutta ehkä tällä kertaa setvin asiat ensin niin on sitten kivempi palatakin. Mihin lie palaankaan :)