pitkiä viikkoja

Huhheijaa, viime viikot on olleet aikamoista tohinaa. Töissä on tullut oltua tuttuun tapaan ja vähän enemmänkin ja viikko sitten äiti ja iskä oli käymässä. Visiittiä olin odottanut ja onneks alkuviikon sääennusteetk muuttui ja koko viikonlopun paistoi aurinko!

Ikävää oli että perjantaiaamuna Erwin meni kuumeen ja tulehtuneen  varpaankynnen vuoksi lekurille joka passitti sen samantien sairaalaan tiputukseen. Just sen murtuneen jalan, jossa on kilo titaanilevyjä, varpaankynsi ja varpaidenväli tulehtui. Jankutuksesta huolimatta Erkki ei suostunut menee lekuriin ennen kuin kuume nousi 38 asteen paremmalle puolelle. No ton sen koiven kanssa ei pitäis mitään riskejä ottaa koska jos se tulehdus leviää niihin metallilaattoihin asti, voi uhkana olla koko jalan menetys. Aluksi tuli vähintäähn viikon tuomio jonka ne eilen pidensi toisella viikolla. Tulehdusarvot ja kuume on onneksi jo laskeneet mutta parempi pari päivää liian pitkään sairaalassa kuin liian aikaisin kotiin ja vaan enemmän ongelmia!

Äitin ja iskän kanssa aika meni rennosti kaupungilla kierrellessä, hiukan shoppaillessa ja auringosta nauttiessa. Tuli myös syötyä hyvin :) Alunperin heidän oli tarkoitus lentää Amsterdamista kotiin, mutta kaikki koneet sieltä oli täynnä. He siis lensivät stand-by lipuilla joka meinaa sitä, että jos kone on täynnä niin ei pääse matkaan. Varasuunnitelmaksi tuli sitten Brysseli. Siellä oli koneissa tilaa ja ajomatkaa on about tunti-puolitoista. Maanantai meno siis Brysselissä käppäillessä ja oli muuten kiva kaupunki! Oon joskus ihan nappulana ollut siellä joten muistikuvat oli myös melko hatarat. Ainoastaan Manneke Pis patsaan muistin joka nyt oli aika säälittävän pieni ja ääneen mietinkin et miks kaikki niin innollla sitä menee katsomaan :D Keskusta oli muuten tosi kiva, vanha ja kaunis. Ja vohelit...aiiii että! Tuore lämmin vohveli suklaalla ja mansikoilla, oli namia!! iltapäivästä tuli sitten aika lähteä lentokentälle ja onneksi oli navigaattori mukana. Brysselin pikku-intian slummien läpi olis muuten kestänyt helposti pari tuntia pidempään! Kentällä tuli kyllä kyynel silmään kun heipat piti sanoa...Varsinkin kun Erkki on tuolla sairaalassa on koti-ikävä iskenyt aika pahasti!

Koti-ikävää helpottaa onneks salmiakki ja ruisleipätuliaiset ja Vallilan Bulevardi-verhot olkkariin! En malta odottaa että ne tulee ompelijalta ja saan ne roikkumaan :) Kiitos siis äiti ja iskä vierailusta ja kaikesta, ootte rakkaita <3

nyt sitten on työntäyteinen viikko takana. Kuun loppu joten kiirettä piteli mutta onneks savutettiin taas kaikki asetetut tavoitteet. Nyt tässä just istun kotiin menossa ja huomenna on jo marraskuu! Aika menee ihan liian nopeaan...Kohtana on jo joulu :)