Elämä on valintoja...

ja niistä valinnoista on itse vastuussa....Ajatus tähän postaukseen tuli taas tuolta työrintamalta. Kävin eilen keskustelun meidän pomon kanssa lähinnä mun urakehitykseen ja tulevan vuoden-parin suunnitelmiin liittyen. Lähinnä että onko mun ajatuksen nyt pysyä täällä Hollannissa toistaiksi vai mitä..Tarkemmin nyt en vielä tuohon aiheeseen paneudu koska mitään varmaa ei ole, mutta keskustelu pisti mut miettimään omia valintoja..

Tietysti kaikkiin päätöksiin vaikuttaa useimmiten joku toinen tai jotkut toiset ihmiset..Sitä koittaa olla mieliksi, ei voi olla ilman toista jne jne, syitä on monia. Mutta itse koen tekeväni omat päätökseni melkolailla itsenäisesti. En siis tarkoita etteikö muilla ihmisillä olisi mitään väliä, enemmänkin että tajuan myös toisien vaihtoehtojen olemassaolon ja teen valinnan sen mukaan mikä itselle parhaimmalta tuntuu.

Etenkin viimeinen vuosi, tai oikeastaan viimeiset vuodet on olleet täynnä isoja päätöksiä. Tietysti isoimpana vaikuttajana näissä on ollut Erkki...Kahden eri maan kansailaisen suhteen ei varmaan koskaan oo tarkoitettukaan olevan yksinkertainen! Päätöksiä Suomesta pois muuttamisesta, perheen ja ystävien "taakse jättäminen"...eivät nuo olleet mitään helppoja päätöksiä! Ja vaikka välillä tuntuukin et mitä hittoa mä täällä teen, enimmän aikaa on vaan hyvä fiilis.

Ja vaikka Erkki nyt näytteleekin pääroolia just Hollantiin muuton kanssa, en usko että olisin kokonaan Suomeen jäänyt kykkimään anyway. Aina on veri vetänyt tutkimaan muuta maailmaa, mitä ja miten muissa maissa eletään ja eniten ehkä kokeilemaan miten sitä itse pärjään.

Välillä tuntuu kaikenlaisien päätöksien kanssa, että monet muut ois tehneet toisin tai ei muuten vaan tykkää, mutta kunhan itsellä on se fiilis että on omasta tahdostaan ITSENSÄ vuoksi sen päätöksen tehnyt, ei mun mielestä kenelläkään oo siihen sanomista. Tai tottakai saa sanoa, mutta ei voi ruveta tuomitsemaan :)

Ite koen suhteellisen helpoksi tehdä radikaalejakin päätöksiä, kuten nyt vuosi sitten päättää jättää normielo taakse ja lähteä koht tuntematonta..Koen että mulla on hyvä, turvallinen pohja hypätä tuntemattomaan, aina voin palata takasin kotiin turvaan jos yhtäkkiä hommat meneekin reisille.

Ja vaikka oonkin päättänyt elellä toistaiseksi täällä kaukana, koen että jos henkinen yhteys toimii (ja skype) niin ei oikestaan kauheen monet asiat ole sisäisesti muuttuneet.

Hmm, tätä kelaillessa oli kauheen selkeet sävelet, niin tekstistä tuli taas aikamoista soosia :D Toivottavasti tärkeet ihmiset tajuaa <3