Melkein vuosi kulunut...

Kohta on vuosi kulunut siitä kun aloittelin tätä blogia. Jo ennen tänne postailua oli aikalailla elämää mullistavat tapahtumat lähteneet käyntiin. Nyt on hyvä hetki hieman katsella taaksepäin...

Kaikki alkoi oikeestaan jo yli vuosi sitten...Erwin oli jo jonkin aikaa etsinyt uusia hommia ja satuin Blue Tomaton uutiskirjeestä bongaamaan ison surffi- ja laskureissuja järkkäävän firman..Ja niiden sivuilta sitten Erwinin tulevan työpaikan! Käänteiden ja tuhkapilven sotkeman Itävallan reissun tuloksena Erwin muutti toukokuun alussa pois Suomesta, minä pienempään asuntoon ja kesäkuun lopussa sitten perästä keski-Eurooppaan...Kesäksi tehdyt surffireissut meni jäihin ja syksyksi varattu isompi reissu meni myös hiukan uusiksi. Oltiin jo ennen Erwinin reissua varattu iso kasa lentoja akselilla kaakkois-aasia-Australia-Uusi-seelanti. Noh, kesäksi löysin itselleni hyvän varasuunnitelman. Erwin olisi Münchenissa, minä menin heinäkuuksi Portugaliin surffileirille duuniin hyvän ystävän luokse.

Noh, se oli hauskaa ja ei-niin hauskaa aikaa. Heinin kanssa oli hulvatonta mutta iso osa leirin muista työntekijöistä oli aika kireitä tyyppejä...Ja pientä epäselvyyttä oli myös työasioissa. Mutta kuitenkin loppujen lopuksi hulvaton kokemus, ja ennen kaikkea opin ihan hurjasti surffaamisesta! Saatiin osallistua oppitunneille, joka teki kyllä hyvää...Olin valmis Balille lähtöön!

Oltiin varattu elokuun puoliväliin lento kohti Balia..Heinäkuussa oltiin vielä viikko Münchenissä ja pari viikkoa Hollannissa...Sitten yhdessä Lontoon kautta Balille ja sen jälkeen olin tehnyt päätöksen jatkaa vielä pariksi kuukaudeki yksin Ausseihin ja Uuteen-Seelantiin. Bali oli ristiriitainen paikka, surffi sujui ja opin vieläkin enemmän ja Kuala Lumpurissa hyvästejä jättäessä meinasi tulla pupu pöksyyn et ei hitto, mitä olinkaan päättänyt, yksin matkaan!? Mutta se oli loppujen lopuksi päätös jota en kadu...

Viisumisotkuista (huomasin 16h ennen Australian lentoa et ei perse, en ollut hakenut viisumia! :D) loppuhyvin, kaikkihyvin..Laskeuduin piiiiitkän lennon jälkeen hiukan orpona öiseen Melbourneen. Ja jo öinen Melbourne teki vaikutuksen, rauhallinen ja tyylikäs! Turvallisesti hostelille joka oli ekaksi hostelliksi mainio, keskustassa, siisti, rauhallinen ja ilmainen aamupala! Hyvä alku yksin reissaamiselle...Noh siinä hurahti muutama päivä jonka jälkeen jatkoinkin heti suoraan Uuteen-Seelantiin. Sinne olin varannut vain pari viikkoa, joka jo heti ekana päivänä, reissua suunnitelle osoittautui IHAN liian lyhyeksi..Mutta tuli kuitenkin kattavasti kierrettyä etelä-saari ja tutustuttua kivoihin ihmisiin..Muutama päivä samaa matkaa kanadalaisen ja italialaisen kundin kanssa ja viimeiset päivät jenkkivaihtarien seurassa. Voi kuin silloin oisin tiennyt mitä seikkailuja vielä Ausseissa on edessä!

Pari viikkoa hurahti, ja yhtäkkiä olinkin Sydneyssä. Siihen en pahemmin ihastunut, olin kipee ja harmitti reissaa yksin...Mutta onnekis tutustuin Aurelieen, jonka tulisin vielä myöhemminkin tapaamaan! Ausseissa meni kuukausi, omat siivet kasvoi, harmitti kauheesti lähteä takaisin kotiin. Kuukausi oli hirmu lyhyt aika, tapasin kauheesti uusia ihmisiä jotka jätti lähtemättömän vaikutuksen ja joilta opin hirveesti asioita...Ennen kaikkea opin olemaan omillani, luottamaan itseeni ja nauttimaan elämästä! Tuntui siis harmittavalta jättää se huoleton reppureissaajan elämä taakse ja palata niin sanottuun arkeen..

Vaikk Eurooppaan palasinkin, ei normiarki ollut lähelläkään...Palasin Itävaltaan. Erwinin työpaikka muutti sinne talveksi, firma oli vuokrannut ison talon ihan rinteen kupeesta. Ja sain sieltä jopa harkkarin paikan, ei huono! Fiilikset oman reissun jälkeen oli silti sekavat, tuntui turhauttavalta olla takaisin ja aatteet parisuhteestakin oli hiukan negatiiviset..Noh, olin päättänyt talven kuitenkin olla murhetimatta, huhtikuun jälkeen olisi vasta tehtävä uusia suunnitelmia tulevaksi. Niinhän mä luulin...

Syksy oli loistava, lämmintä ja yhtäkkiä tuli hullusti lunta ja melkein t-paidasta suoraan päästiin laskemaan loistavia hankia! Mutta sit, kuten elämällä on tapana...Kaikki muuttui sekunnissa. Parhaan putksupäivä vikan laskun aikana, joulukuun 13. Erwnille kävi kohtalokas onnettomuus..Pieni arviointivirhe ja seurauksen murtunut selkä ja pirstaloitunut polvi. Shokki. 6 pitkää viikkoa sairaalassa, 5 raskasta leikkausta...Oudoin ja surullisin joulu ja uusivuosi. Onneks joulun olin kotona ja uudeksi vuodeksi mun sisko, kaveri ja meidän yhteisiä kavereita tuli meidänluo Itävaltaan! Muuten en ois varmaan jaksanut. Tammikuun puolessa välissä varmistui lopullisesti että Erwin lähtee Hollantiin...Kuntoutus kestäisi ainakin vuoden-kaksi ja vakuutus ei suostuisi korvaamaan ulkomailla. Ja muutenkin parempi olla omassa maassa. Joten päätös tuli mullekin, ja päädyin myös lähtemään Hollantiin. Tarkoitus oli lähteä vasta tammikuun lopussa, pari viikkoa Erwinin jälkeen. Luulin että meidän pomo oli kiva ja ymmärtäväinen ihminen, mutta aha, isoin kakkakasa jonka koskaan olen tavannut! En edes jaksa alkaa luetella ikävyyksiä joita hän mulle silloin, laukoi, ja noh, 12 tuntiä myöhemmin istuinkin jo junassa Innsbruckiin! Kiitti mulle riitti!Onneks sain olla yötä itävaltalaisella kaverilla ja aamulennolla Hollantiin.

Nyt oon täällä ollut melkein puoli vuotta..Aika lentää. Ensin oli haasteena löytää töitä..heti alusta alkaen päätin että nyt on aika opetella puhumaan Hollantia, että saumat löytää oikeesti ihan hyvä duuni ois paremmat. No alkuun nyt oli tyydyttävä mhin vain, ja kaverin kautta sainkin paikan ison kuntoklubin respasta ja siivouksesta..Ei unelmahommaa, mutta hyvä juttu rahallisesti, henkisesti ja kielen oppimisen kannalta! Isoja haasteita vastassa, puhelimessa puhuminen, kuuluttaminen..Puhumattakaan Erwinin kuntoutumisesta, turhautumisesta ja anoppilassa asumisesta. Elämä oli kerralla kääntynyt ihan ympäri!

Onneksi on pieniä juttuja tapahtunut, jotka on valanut uskoa siihen että asiat tulee vielä varmana kääntymään oikein päin! Erwin edistyy, mun kielitaito paranee päivä päivältä ja oon saanut parempia töitä, samasta firmasta...Kesäksi on kivoja suunnitelmia ja toivon että kesän jälkeen voidaan alkaa etsimään  omaa asuntoa. Eli valoa tunnelin päässä...

Viime vuosi on ollut  yhtä hullunmyllyä, elämä on muuttunut aivan totaalisesti, on tapahtunut tosi kivoja asioita ja tosi paskoja asioita. Mutta loppujen lopuksi fiilis on kuitenkin hyvä, kaiken tän jälkeen oon vahvempi kuin koskaan aikaisemmin, itseluottamus on vahva, luottamus parisuhteeseen on vahva...Usko elämään on vahva ja taito nauttia jokaisesta päivästä on hanskassa. Selkeästi siis, mikä ei tapa vahvistaa, ja on vain uskallettava ottaa riskejä ja antaa mennä.

On vaikea tiivistellä fiiliksiä ja tapahtumia tuolta ajalta, mutta tässä nyt on ainakin jotain yritystä :) Tarkempia kuvauksia reissuista ja muusta löytyy tuolta blogin arkistoista, mutta nyt ehkä ekaa kertaa tiivistelen tunnepuolta ja vuoden ajalta matkaan tarttuneita henkisiä juttuja :)