Vähiin käy ennenkuin loppuu! Viikko ja yks päivä niin istun jo koneessa..(tai itseasiassa oon jo Münchenissä) ja Suomeen tuun varmaan vasta jouluksi käymään seuraavan kerran.
Tunteet alkaa olemaan aika sekavat mitä lähemmäs lähtö tulee. Toisaalta en enää yhtään jaksais odotella ja miettiä mitä tekisin joka päivä, vaan haluisin jo niin sanoa heipat kaikille ja lähteä seikkailemaan. Kun on niin paljon kaikkee jännää tiedossa! Toisaalta alkaa myös iskemään pieni haikeus et nyyh, en nää mamma ja pappaa piiiitkään aikaan..Rupeen jo etukäteen ikävöimään kaikkia, jopa äitin koiria! (ne on kyl niin liikuttavia et väkisinkin tulee ikävä!)
Aika pitkälti kaikki hommat alkaa olemaan paketissa täällä Suomen päässä ja Hansu odottelee jo kuola valuen että pääsee valloittamaan tän mun kämpän..Tää on kyl ihan huippuhima, joten hyvä vaan! Sain postissa äsken mun valmistujaislahjan, Nokian N900 puhelimen (oikeestaan tietokone!) ja jännityksella lähden kohta tutustumaan miten se toimii..Saa nähä kuinka pahasti menee hermot!
Muuta ihmeellisempää ei tässä ole tapahtunut, odottelun tunnelma jatkuu! Lauantaina läksiäiset eli sitten varmaan lisää tarioinota!
Adios :)
Blogin tarinat ovat muuttaneet Portugalin Ericeiraan ja kertovat elämästä surffimajatalon emäntänä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti